Käydäänpä hieman läpi sitä hakuprosessia joka minut tähän pisteeseen on tuonut.
Japanin suurlähetystön kautta on vuosittain haettavissa apuraha, jota jakaa Suomen opetusministeriöön verrattavissa oleva Japanilainen ministeriö. Apuraha on tarkoitettu Japanilaisessa yliopistossa suoritettavaa opiskelu-/tutkimusjaksoa varten. Keväällä 2009 päätin hakea kyseistä apurahaa.
Hakuprosessi itsessään oli melkoisen pitkä ja piti sisällään useita eri vaiheita. Ensimmäinen askel oli hakupapereiden toimittaminen suurlähetystöön. Täytettäviä kaavakkeita oli melkoinen nivaska. Suurin osa oli suhteellisen simppeleitä kyselomakkeita joissa tiedusteltiin perustavanlaatuisia henkilötietoja alkaen nimestä ja koulutuksesta aina perhesuhteisiin asti. Huomattavasti enemmän aikaa veivät lomakkeet joihin piti listata tutkimussuunnitelmia yms. japaniksi. Lisäksi hakijan tuli indikoida yliopisto johon hakee ja professori joka olisi valmis ottamaan hakijan vastaan. Kaavakkeiden kaveriksi vaadittiin suosituksia, kopiot tutkintotodistuksista, valokuva hakijasta jne. Olkoonkin että on kyse 18-24 kk rahoituksesta, mutta vastaavanlaista paperisotaa en aiemmin ole joutunut käymään läpi yhdenkään apurahan tähden.
Paperihaku oli kuitenkin vasta ensimmäinen askel hakuprosessissa. Tämän jälkeen oli edessä haastattelu suurlähetystössä. Ennen haastatteluja päästiin kuitenkin ottamaan hieman alkulämpöä englannin- ja japaninkokeiden merkeissä. Kumpainenkin koe kesti tunnin, ja vaikkakaan kokeet eivät olleet vaikeimmasta päästä niin ei niiden parissa kuitenkaan rentoutumaan päässyt. Muun muassa japaninkoe koostui 20:stä vajaan puolensivun mittaisesta tekstinpätkästä joihin jokaiseen liittyi kysymys. Täten aikaa per tehtävä oli vaivaiset 3 minuuttia. Lievistä vatsavaivoista huolimatta selvisin kokeista kunnialla.
Kokeiden jälkeen oli edessä hakuprosessin stressaavin osuus eli henkilöhaastattelu. En oikein tiennyt mitä odottaa, joten olin pyrkinyt valmistautumaan siten että osaisin vastailla kysymyksiin mahdollisimman laajalla rintamalla. Huoneeseen astuessani minua odotti kolme pukuihin sonnustautunutta haastattelijaa. Yksi suomalainen ja kaksi japanilaista. Keskellä istunut japanilaisherra avasi haastattelun kysymällä haluisinko puhua haastattelun aikana englantia vaiko japania. Pitäen mielessäni että haastattelussa haettiin apurahakandidaattia Japaniin vastasin japaniksi "Kumpikin käy".
Japanilainen herrasmies nyökkäsi, ja vastasi että siinä tapauksessa haastattelu käytäisiin japaniksi. Silmäiltyään pikaisesti hakupapereitani hän alkoi ylistää japaniksi kirjoittamaani tutkimussuunnitelmaa, jonka parissa olin viettänyt useamman illan. Hän kohotti tutkimussuunnitelman juhlallisesti ilmaan ja sanoi "Tämä on loistava... ... ...mutta en ymmärtänyt tästä mitään. Voisitko kuvailla tutkimusaihettasi hieman tarkemmin?".
Siinä sitä sitten oltiin. Tällaisesta pinteestä ei selviäsi edes Chuck Norris... tai no ei nyt sentään liioitella. Tottahan toki Chuck Norris selviäisi, mutta tavallisten kuolevaisten selviytymismahdollisuudet näyttivät hieman heikommilta. Mikäli haastattelija ei ollut saanut tutkimuksestani selkeää kuvaa lukemalla kahden täyteen kirjoitetun A4-arkin pituista tutkimussuunnitelmani, tuskin minun selitykseni enää asiaa parantaisi. Niinpä vedin syvään henkeä ja aloin vimmatusti selittää tutkimukseeni liittyvistä asioista. Onnistuin käymään läpi kenties neljänneksen asioista joita tutkimussuunnitelmaan oli kirjattu. Haastattelija nyökkäsi tyynesti ja sanoi ymmärtävänsä. Epäilen vahvasti, mutta kenties kysymyksen tarkoituksena oli vain tarkistaa että olen todella kirjoittanut tutkimussuunnitelman itse. Tämän jälkeen muut haastattelijat kyselivät yleisluontoisemmista asiosta. Muista kysymyksistä ei mieleeni totta puhuakseni oikeastaan jäänyt mitään. Haastattelun lopuksi suomalainen haastattelija pyysi minua vielä kertomaan tutkimuksestani englanniksi. Koko lysti oli ohi noin kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen minut ohjattiin toiseen huoneeseen. Hetken odoteltuani tuli eräs toimistotäti ilmoittamaan että olin vapaa poistumaan ja valinnan tulokset ilmoitettaisiin muutaman viikon kuluttua.
