Up in the ass of Timo

Viime perjantai sujui suhteellisen normaaleissa merkeissä, mutta illalla rupesi vatsassa tuntumaan hassulta. Muutamaa tuntia myöhemmin tärisin kylmissäni peiton alla ja yritin löytää asentoa missä vatsan väänteet eivät tuntuisi kestämättömiltä. Selvittyäni viikonlopusta alkoi olo maanantaina tuntua jo paremmalta. Illalla tuskaisuus saavutti kuitenkin aivan uudet sfäärit, joten tiistaiaamuna päätin mennä testaamaan lähisairaalan palveluiden tason.

Sairaalakäynti alkoi rekisteröitymisellä sairaalan tietokantaan, joka oletettavasti on huoneellinen arkistokaappeja. Sen jälkeen minut ohjattiin sisätautiosastolle odottelemaan lääkärin vastaanottoa. Sisätautiosaston odotushuone oli pullollaan vanhuksia. Sain respan tädeiltä täytettäväkseni lomakkeen, missä kyseltiin perustietoja yleisestä terveidentilastani, sekä ilmaantuneista oireista. Täyttäessäni tuskissani lomaketta, nojautui vieressä istunut keski-ikäinen tätihenkilö yllättäen minua kohti ja sanoi "Vau, osaatpas lukea japania hyvin". Tilanteesta hieman hämmentyneenä väänsin tuskaisen naamani tekohymyyn ja kiitin tätiä kommentista. Joiltain ihmisiltä ei vaan näytä löytyvän tippaakaan tilannetajua...

Reilun puolentunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin juttusille. Lääkäri jutteli hetken mukavia ja käski minut sitten makuulle. Tunnusteltuaan vatsaani hetken hän arveli että kyseessä olisi vatsaflunssan aiheuttama suolistotulehdus tms, josta pahin olisi varmaan jo ohi. Lisäksi hän määräsi jotain lääkkeitä ja passitti vielä kirurgin tms. puheille.

Kirurgille ei jonoa juuri ollutkaan, joten pääsin vastaanotolle lähes suoraan. Kirurgi jututti hetken mukavia, ja käski minut taasen makuulle. Seuraavaksi tuli käsky kääntyä kyljelle, laskea housut ja nostaa polvet koukkuun. Hengitys ulos ja...UP IN THE ASS OF TIMO! En tiedä mikä kaukoputki sinne meni, mutta en ottaisi heti uusiksi.

Kirurgi määräsi lisää lääkkeitä, jotka sain noutaa heti sairaalan viereisestä apteekista. Aikaa kului kokonaisuudessaan vain puolisentoista tuntia, ja hintaa lystille tuli lääkekuluineen noin 35 euroa. Omat odotukseni japanilaisten sairaaloiden suhteen eivät olleet järin korkealla, mutta tässä tapauksessa palvelun laatu ja nopeus tuntuivat kyllä voittavan suomalaisen arvauskeskusmeiningin selvästi. Toivottavasti ei siltikään tarvitsisi alkaa paikallisissa sairaaloissa useammin ravaamaan, sillä eihän se missään tapauksessa mitään huvia ole.

Jälkijäristyksiä

Itse järistys eivätkä sen paremmin jälkijäristyksetkään ole Kiotossa tuntuneet, mutta niiden sivuvaikutuksia on ollut huomattavissa. Henkilökohtaisesti suurimpia seuraamuksia on ollut ensiviikkoisen konferenssin peruuntuminen. Konferenssi oli tarkoitus järjestää Yokohamassa, eli siis Japanin Espoossa, mutta perjantaina ilmoitettiin ettei tapahtumaa tultaisi järjestämään. Varsin riemukkaan ilmoituksesta teki se tosiasia, että olin juuri torstaina saanut hiottua japaninkielisen esitelmäni valmiiksi. Eipä siis mennyt hukkaan sekään viikko töissä. 

Nettisivuilla oli kuitenkin muistettu mainita että konferenssiesitykset "lasketaan" pidetyiksi tapahtuman peruuntumisesta huolimatta. Turha siis odotella ilmoittautumismaksujakaan takaisin tilille. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Hamsterit

Kuten edellisessä blogikirjoituksessani mainitsinkin, niin järistys ja siitä seurannut tsunami eivät ole täällä Kansain alueella juurikaan näkyneet. Tänään bongasin kuitenkin ensimmäiset seuraamukset. Meininki lähisupermarketissa ei oikeastaan poikennut normaalista paitsi saavuttaessa pikanuudelihyllyjen kohdalle, jossa näky oli seuraava:

Ydinvoimalasta viis, raamenit loppuu! Paniikki!!!!!!APUA!!!!

Hyvät asiakkaat: tavaratoimituksissa esiintyvien vaikeuksien vuoksi pyydämme pitäytymään maksimissaan viidessä kuppinuudelipakkauksessa per asiakas. Vaikka olisittekin ostamassa tavaraa useammalle henkilölle, niin toivomme että pysyisitte silti yhteistyökykyisinä.

Että sellaista. Voin vain kuvitella miten asiat olisivat Suomessa mikäli sinne joskus vastaava katastrofi sattuisi rantautumaan. Jos siellä jo nyt hamstrataan joditabletteja niin...

Järistyksestä, pysäköinnistä ja sähkönjakelusta

Lienee paikallaan kommentoida viime aikojen tapahtumia myös blogissa. Järkyttävistä uutiskuvista huolimatta järistys ei ole näkynyt Kiotossa juuri mitenkään. On suorastaan hämmentävää katsella televisiosta kokonaisten kylien poishuuhtoutumista, kun samanaikaisesti paikallinen katukuva on muuttumaton. Paikalliset eivät juurikaan puhu tapahtuneesta. Liekö järkytys liian suurta.

Itse järistystä en ainakaan henkilökohtaisesti huomannut. Astetta kovempaan höykytykseen joutuneiden kokemuksista voi lueskella täältä tai TÄÄLTÄ.

Tokiossa ruuan hamstraus on tyhjentänyt kauppojen hyllyjä osittain, ja kuuleman mukaan bensan säännöstely on myös käynnissä (max. 30 l/asiakas). Kansain alueella ei vastaavia ongelmia ole esiintynyt, mutta katsotaanpa mikä on tilanne loppuviikosta. Itä-Japanissa on myös käynnissä sähkön säännöstely. Länsi-Japaniin ei tämäkään asia vaikuta. Syynä tähän on maan infrastruktuuri.

Labran proffa selosti eilen että kun sähköverkkoa alettiin Japaniin pystyttää joskus Meiji-kaudella (?) tuli tietotaito Itä-Japaniin Pohjois-Amerikasta, kun taas Länsi-Japanin verkkoa pystytettiin Eurooppalaisin opein. Tästä seurauksena Tokion alueella sähköverkon taajuus on 50 Hz, kun taas Nagoyasta länteen käytössä on 60 Hz. Tästä johtuen energiaa ei ole myöskään mahdollista ohjata suoraan Itä-Japaniin. Niinpä en henkilökohtaisesti ole joutunut kokemaan sähkökatkoksia.

Viime viikolla järjestettiin Kiotossa eräs symposium. Tapahtuman pääjärjestelijänä toimiva Touhokun yliopiston professori saapui Kiotoon lentokoneella. Sanottakoon tähän väliin että Touhoku on siis alue johon tsunami ja järistys iskivät pahiten. Kyseisen proffan oli alunperin ollut tarkoitus palata perjantaiksi, mutta ennen järistystä hän oli päättänyt siirtää paluunsa lauantaille. Päätös osoittautui onnekkaaksi. Proffan auto oli vähemmän onnekkaasti pysäköitynä Sendain lentokentälle, joten edessä on varmastikin myös auton vaihto.

Ydinvoimalasta huolestuneille suosittelen oheista linkkiä:

MIT:n tutkijat selittävät tapahtunutta FAKTApohjaisesti.

Perjantaina on tilastojen mukaan rikottu myös tämän blogin päiväkohtainen kävijäennätys. Myös sähköpostitiedusteluja omaan hyvinvointiini liittyen on tullut reippaan puoleisesti. Kiitos niistä. Ei mulla täällä mitään hätää ole.

Paniikkinappula

Viikko sitten tein viikonloppureissun Nagoyaan. Luotijunien lippuhintojen hipoessa taivaita päätin säästää kukkaroani valitsemalla junan sijasta bussin. Bussimatkustaminen osoittautuikin kelpovalinnaksi. Matkustusmukavuudessa ei ollut valittamista ja ikkunasta pääsi lisäksi tiirailemaan komeita maisemia.

Noin tuntia ennen määränpäähän saapumista alkoi luonto kutsua, joten lukittauduin bussin takapäähän sijoitettuun hotelli helpotukseen. Asianmukaisten proseduurien jälkeen aloin etsiskelemään huuhtelunamiskaa, joka ei totuttuun tyyliin löytynytkään istuimen takaa. Hetken kuikuiltuani onnistuin paikallistamaan napin, joka oli poikkeuksellisesti sijoitettu keskelle seinää lavuaarin yläpuolelle. Huuhtelu hoitui ongelmitta ja kädet pestyäni palasin istumaan paikalleni.

Vietettyäni viihdyttävän viikonlopun Nagoyassa nousin sunnuntai-iltana jälleen bussin kyytin palatakseni kotiin. Aikani nuokuttua alkoi jälleen tuntua aiheelliselta vierailla saniteettitiloissa:

"Tuttu juttu! Täähän menee vanhasta muistista."

Asianmukaisten proseduurien jälkeen painoin refleksinomaisesti seinälle sijoitettua huuhtelunappia. Jostain syystä huuhtelumekanismi ei kuitenkaan lähtenyt toimimaan. Niinpä painoin nappia luonnollisesti uudelleen. Tällä kertaa hieman voimakkaammin. Jälleen tuloksetta:

"Mistäs nyt kiikastaa?!?! Mitähän toi teksti tuossa vieressä tahtoo sanoa??

...

... 

Hätätapauksessa paina oheista painiketta.
...
...

Ups! Gulp!"

Tämän jälkeen paikallistin huuhtelunapin noin kaksikymmentä senttimetriä hätäpainikkeesta vasemmalle. Painikkeet muistuttivat ulkonäönsä ja kokonsa puolesta toisiaan, vaikkeivät täysin identtisiä olleetkaan. Hätäpainike ei epäonnekseni ollutkaan räikeän punainen ja selkeästi erottuva.

Koottua itseni palasin huomiota herättämättä paikalleni. Kuski ei tehnyt elettäkään osoittaakseen että mitään normaalista poikkeavaa olisi tapahtunut, joten kenties en ollut ensimmäinen asiakas joka on erheellisesti sekoittanut painikkeet.

Varkaus

Nyt se on sitten tapahtunut... Varkailta ei näemmä ole täysin turvassa edes Japanin maalla. Pyörääni ei kukaan onneksi kähveltänyt, mutta parinkymmenen euron arvoinen valaisin on näemmä tehnyt kauppansa. Eipä tuo nyt muuten hirveästi haittaa, kuin että pimeällä pyöräily ilman valoja on paitsi laitonta (käsittääkseni), niin myös hengenvaarallista :/

O tempora o mores!