lauantai 29. tammikuuta 2011

Osaka Spa World

Nyt kun varpaidenvälit on saatu paranneltua oli aika uhmata kohtaloa ja suunnata parantelemaan korvienväliä Osakan Spa World -kylpyläkompleksiin. Saman katon alle on onnistuttu kokoamaan kylpy- ja saunakonsepteja maailman eri kolkista. Kylpylän yhteydessä toimii lisäksi myös hotelli, ja jos paikkaa pitäisi kuvailla niin Las Vegas kohtaa Naantalin/Ikaalisten kylpylän osuu melko lähelle.

Suihkulähde sisäänkäynnin edessä.
Käynnissä oli tuhannen jenin kampanja, joten kylpeminen kevensi kukkaroa ainoastaan vajaan 10 euron verran. Lisäksi perille pääsi kämpiltäni junalla noin tunnissa. Siispä menemättä jättäminen ei ollut vaihtoehto.

Spa World ja tonninkampanjan mainosbanneri.

Kylpylää kerroskaupalla.
Tarjolla oli monenmoista kylpyä ja saunaa, eikä huomautettavaa juurikaan jäänyt. Pientä moitetta voisi antaa saunan lämpötilasta, joka olisi voinut olla hieman enemmän kuin 60-astetta. Eikä saunan lattiaa ja LAUTEITA (!!!) olisi kenties tarvinnut päällystää eteismatoilla.

Kylpylä on jaettu aasialaiseen ja eurooppalaiseen osastoon, joista aasialainen on varattu parittomina kuukausina miesten käyttöön, kun taas naiset pääsevät kylpemään tuolloin eurooppalaisittain. Itseni on hankala arvioida kuinka hyvin aasialaiset kylvyt ja saunat vastasivat esikuviaan, mutta helmikuussa olisi mahdollisuus mennä testaamaan eurooppalaista osastoa jossa on tarjolla myös suomalainen sauna. Pitääkin ottaa oma vasta ja saunajuomat mukaan.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Viekasta ravintoneuvontaa

Lounas on yksi päivän kohokohdista työskentelipä sitten missä maassa hyvänsä. Lounasaikaan meillä on tapana mennä labraporukalla kampuksen ruokalaan, jossa on tarjolla hyvää ja monipuolista ruokaa edulliseen hintaan. Heti ensimmäisellä viikolla aloin kiinnittämään ruuan lisäksi huomiota kassatädin ojentamaan kuittiiin. Sen alareunassa vaikutti nimittäin olevan melkoisen paljon tarinaa, joten työkaverien mussuttaessa viimeisiä riisinjyviään aloin lueskelemaan kuittia tarkemmin.

Pohjimmaiseksi oli tulostettu ostamani aterian sisältämä energiasisältö (kcal), sekä kalsium- (mg), suola- (g) ja proteiinipitoisuus (g). Kuinka kätevää, eikös totta. Tämän lisäksi ylle oli printattu ohjeellinen ravintosisältösuositus yhdelle aterialle, sekä miehille että naisille erikseen. Käytössä on asioiden yksinkertaistamiseksi ns. idioottikoodaus, missä ateria on jaettu punaisiin, vihreisiin ja keltaisiin pisteisiin, joista jokainen on 80 kcal:n arvoinen. Esim. miehelle suositeltu annoskoko on täten 2pt. punaista, 1pt. vihreää, ja 7pt. keltaista. Värien merkitystä ei kuitissa ole sen tarkemmin lähdetty avaamaan, koska sehän saattaisi olla liian hämmentävää huippuyliopiston tutkijoille ja opiskelijoille, mutta eiköhän jokainen kykene nuo suunnilleen päättelemään.

Suositusten alle on tulostettuna ostetun aterian ravintosisältö, joten sitä voi näppärästi vertailla ohjeellisiin arvoihin. Ruokalassa on myynnissä lähinnä erisorttisia valmiiksi annosteltuja ruokia, joten ravintoarvojen määritys on ilmeisimmin tapahtunut etukäteen.
Kuittiin on eriteltynä hinnan lisäksi suositus yhden aterian ravintosisällöstä. Lisäksi nuolten osoittamiin kohtiin on kirjattu ostamasi aterian ravintoarvot (punainen (proteiinit?), vihreä (kasvikset, ja vihannekset?) ja keltainen (rasvat, ja kenties hiilihydraatit???)).
Itse ainakin olen huomannut miten kuittiin tulostuvat arvot ohjailevat osittain omia ruokatottumuksia "parempaan" suuntaan, sillä ohjeellisia arvoja tulee tavoitelleeksi lähes alitajuisesti. Lisäksi kuitin alalaitaan tulostuva kilokalorimäärä on omiaan rajoittamaan ylensyöntiä. Vastaava systeemi olisi kenties syytä lanseerata Suomeenkin.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Coffee Jelly

Tölkkikahvi saattaa ajatuksena kuulostaa todella oudolta, mutta täällä sitä myydään lähes joka puodissa ja myyntiautomaatissa. Tarjolla on useita eri makuja. Lisäksi juomia kaupitellaan sekä viilennettyinä, että lämmitettyinä. Tänään bongasin marketin hyllyköstä tavallista oudomman variantin, joka näytti niin mystiseltä että eihän sitä voinut olla kokeilematta. Esittelyssä siis Coffee Jelly, eli kahvihyytelö.
Kahvihyytelö, ou jeah!
Nimestä huolimatta tölkin sisältö osoittautui enemmän tai vähemmän nestemäiseksi. Lievää hyytelömäisyyttä oli kyllä havaittavissa, mutta olisi tätä esimerkiksi pillin kera voinut huoletta juoda. Maku oli suhteellisen tyypillinen café au lait. Ei yhtään hassumpaa. Saatan kenties ostaa toistekin.

tiistai 4. tammikuuta 2011

How do you like dem apples?

Suurena omenoiden ystävänä olen tottunut syömään niitä lähes päivittäin. Valitettavasti Japani ei ole kuuluisa halvoista hedelmistään. Tänne saavuttuani  kasvoi omenoiden himo kuitenkin nopeasti niin suureksi että sisäinen saiturini hävisi henkisen kädenväännön, ja hintavat herkut sujahtivat kauppakassiin.

Kotiin päästyäni huomasin harmikseni etten omistanutkaan kuorimaveistä. Mikäli ei tykkää syödä omenoitaan kuorien kera, muodostaa veitsen puute akuutin ongelman. En tiedä miten lukijakunta keskimäärin omenansa kuorii, mutta henkilökohtaisesti olen tottunut käyttämään ns. perunankuorimisveistä, mistä siis löytyy kaksi terää. Kun on kyseistä veitsityyppiä tottunut käyttämään, ei omenoita kuoriessa ole enää paluuta tavallisten veitsien pariin. Niinpä lähdinkin läheiseen ostoskeskukseen etsimään kaikenkattavaa kuorimisratkaisua - siis veistä.

Koluttuani marketin hyllyjä tuloksetta kymmenisen minuuttia alistuin kysymään neuvoa myyjättäreltä. Suureksi pettymyksekseni hän ei kuitenkaan millään tahtonut ymmärtää kuvailuani taianomaisesta kaksiteräisestä veitsestä, joita hänelle niin kaukaisen maan tuntemattomat asukit päivittäin käyttävät. Pienen etsimisen jälkeen hyllyjen kätköistä löytyi kuitenkin yllättävä kompromissiratkaisu. Keraamisella terällä varustettu veitsi, joka muistutti ulkomuodoltaan partahöylää.

The mighty apple shaver!
Paremman puutteessa ostin sheiverin samalla kiittäen onneani ettei omenoiden kuoria tarvinnut sentään poistaa vahaamalla. Brasilialaiset omenat saattavat tosin olla oma lukunsa.

Testiajoissa kävi ilmi että höylä suoriutuu tehtävästään mukiinmenevästi, mutta ei se siltikään kunnon kuorimaveitselle pärjää. Kertoessani oheista kaskua labran proffalle hän vain tokaisi että tässä maassa omenat kuoritaan normiveitsellä. Sivulauseessa hän kehoitti lisäksi vaihtamaan omenat banaaneihin.