Terveystarkastus 2

Tänään tuli taas käytyä yliopiston vuosittaisessa terveystarkastuksessa. Johan viime käynnistä olikin vierähtänyt reilut neljä kuukautta. Homma hoitui saamaan tyyliin kuin viimeksikin, sillä erotuksella etten joutunut erikseen matkustamaan pääkampukselle. Yliopiston lääkintätiimi keuhkoröntgenautoineen oli nimittäin saapunut turvaamaan terveyttämme viereiseen rakennukseen. Vikaa ei miehestä löydetty ja onnistuin jopa puhumaan itseni ulos röngenkuvailusta, joten aikaakaan ei tähän leikkimiseen tarvinnut juurikaan uhrata.

Kyselin myös hieman lääkärisedältä että miksi niitä keuhkoröntgenkuvia niin hanakasti otetaan. Vastauksena sain kuulla tarinoita vanhoista tuberkuloositapauksista, sekä jostain toisesta taudista jonka japaninkielinen nimi meni kuitenkin hieman ohi. Olisikohan ollut keuhkoahtauma tms. Setä jutteli  myös jotain keuhkosyövän etsimisestä, mutta enpä tosin tiedä paljonko röntgenkuvat tähän auttavat.

Aamupäivän piristys oli respan tätien reaktio, kun kirjoitin nimeni japanilaisia äänteitä kuvaavilla tavumerkeillä, eli katakanalla. Se oli heille jotain aivan käsittämättömän hienoa. Kyseisen merkistön opetteluun kuluu kuitenkin vajaa viikko, joten reaktio oli ehdottoman perusteltu.

Uusi dieetti

No niin, vatsa alkaa hiljalleen olla kunnossa. Eihän siihen mennytkään kuin pari viikkoa. Onnistuin kuitenkin välttymään ass view™ -kameralta, joten kaikki on siltä osin kunnossa. Pari viikkoa vatsavaivaisena näkyy myös puntarilla, sillä elopaino putosi noin 5 prosenttia. Näin hoikassa kunnossa en ole tainnut koko aikuisiälläni ollakaan, joten nyt ei ainakaan tarvitse huolehtia kesäkuntoon pääsystä. Sairaalassa tuli lopulta käytyä neljästi. Eivätpä nuo mihinkään kunnon diagnoosiin lopulta päätyneet, mutta sainpahan oireita lievittäviä lääkkeitä. Viereisen apteekin henkilökuntakin tuli suhteellisen tutuksi. Nyt taitaa kuitenkin olla aika etsiä uusi harrastus, sillä nää sairaalapiirit alkaa olla mun osalta jo niin loppuun kolutut ettei sillä saralla ole enää mitään yllätyksiä tarjolla.

Viikonloppuna tulikin käytyä Osakassa asti äänestämässä. Lisäksi kävin koittamassa tuntuuko piknikillä oleminen erilaiselta ja näyttävätkö kirsikkapuut komeammilta Osakan puolella. Täytyy sanoa että tässä tapauksessa ruoho on vihreää aidan molemmin puolin.

Kukkaloistoa Sakuranomiyan aseman lähistöllä.

Lisää kukkia.

Ja vieläkin samaa settiä...

Up in the ass - Part II: Fist of fury

Koska vatsa oli vielä tänäänkin (viikko oireiden alkamisen jälkeen) melkoisen kipeä, niin päätin käydä morjestamassa lääkärisetää uudemman kerran. Tällä kertaa päivystämässä oli eri kirurgisetä kuin viimeksi. Kaveri katseli hieman papereitani ja kyseli kysymyksiä samalla kun minulta mitattiin kuume. 37,4-astetta, eli pientä lämpöä siis. Sitten tuli jälleen käsky makuulle. Kaveri tunnusteli vatsaa hetken, jonka jälkeen totesi että kun nyt on kulunut kuitenkin jo viikko niin hän määrää antibiootteja. Kaveriksi sain lääkkeitä vatsakipuun ja ripuliin. Hip hei.

Lääkärisetä totesi loppuun että jos vatsa ei näillä lääkkeillä ala paranemaan, niin sitten itse suolistossa saattaa olla jotain häikkää. Siinä tapauksessa meinaavat kuulemma tunkea kameran meikän hanuriin... HEHHEEEEHEHEEEEE!!!!

Enpä ole ikinä toivonut yhtä paljon että antibiootit hoitaisivat homman. Tony Halmetta siteeraten: "Exit only"... :D

Up in the ass of Timo

Viime perjantai sujui suhteellisen normaaleissa merkeissä, mutta illalla rupesi vatsassa tuntumaan hassulta. Muutamaa tuntia myöhemmin tärisin kylmissäni peiton alla ja yritin löytää asentoa missä vatsan väänteet eivät tuntuisi kestämättömiltä. Selvittyäni viikonlopusta alkoi olo maanantaina tuntua jo paremmalta. Illalla tuskaisuus saavutti kuitenkin aivan uudet sfäärit, joten tiistaiaamuna päätin mennä testaamaan lähisairaalan palveluiden tason.

Sairaalakäynti alkoi rekisteröitymisellä sairaalan tietokantaan, joka oletettavasti on huoneellinen arkistokaappeja. Sen jälkeen minut ohjattiin sisätautiosastolle odottelemaan lääkärin vastaanottoa. Sisätautiosaston odotushuone oli pullollaan vanhuksia. Sain respan tädeiltä täytettäväkseni lomakkeen, missä kyseltiin perustietoja yleisestä terveidentilastani, sekä ilmaantuneista oireista. Täyttäessäni tuskissani lomaketta, nojautui vieressä istunut keski-ikäinen tätihenkilö yllättäen minua kohti ja sanoi "Vau, osaatpas lukea japania hyvin". Tilanteesta hieman hämmentyneenä väänsin tuskaisen naamani tekohymyyn ja kiitin tätiä kommentista. Joiltain ihmisiltä ei vaan näytä löytyvän tippaakaan tilannetajua...

Reilun puolentunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin juttusille. Lääkäri jutteli hetken mukavia ja käski minut sitten makuulle. Tunnusteltuaan vatsaani hetken hän arveli että kyseessä olisi vatsaflunssan aiheuttama suolistotulehdus tms, josta pahin olisi varmaan jo ohi. Lisäksi hän määräsi jotain lääkkeitä ja passitti vielä kirurgin tms. puheille.

Kirurgille ei jonoa juuri ollutkaan, joten pääsin vastaanotolle lähes suoraan. Kirurgi jututti hetken mukavia, ja käski minut taasen makuulle. Seuraavaksi tuli käsky kääntyä kyljelle, laskea housut ja nostaa polvet koukkuun. Hengitys ulos ja...UP IN THE ASS OF TIMO! En tiedä mikä kaukoputki sinne meni, mutta en ottaisi heti uusiksi.

Kirurgi määräsi lisää lääkkeitä, jotka sain noutaa heti sairaalan viereisestä apteekista. Aikaa kului kokonaisuudessaan vain puolisentoista tuntia, ja hintaa lystille tuli lääkekuluineen noin 35 euroa. Omat odotukseni japanilaisten sairaaloiden suhteen eivät olleet järin korkealla, mutta tässä tapauksessa palvelun laatu ja nopeus tuntuivat kyllä voittavan suomalaisen arvauskeskusmeiningin selvästi. Toivottavasti ei siltikään tarvitsisi alkaa paikallisissa sairaaloissa useammin ravaamaan, sillä eihän se missään tapauksessa mitään huvia ole.

Viekasta ravintoneuvontaa

Lounas on yksi päivän kohokohdista työskentelipä sitten missä maassa hyvänsä. Lounasaikaan meillä on tapana mennä labraporukalla kampuksen ruokalaan, jossa on tarjolla hyvää ja monipuolista ruokaa edulliseen hintaan. Heti ensimmäisellä viikolla aloin kiinnittämään ruuan lisäksi huomiota kassatädin ojentamaan kuittiiin. Sen alareunassa vaikutti nimittäin olevan melkoisen paljon tarinaa, joten työkaverien mussuttaessa viimeisiä riisinjyviään aloin lueskelemaan kuittia tarkemmin.

Pohjimmaiseksi oli tulostettu ostamani aterian sisältämä energiasisältö (kcal), sekä kalsium- (mg), suola- (g) ja proteiinipitoisuus (g). Kuinka kätevää, eikös totta. Tämän lisäksi ylle oli printattu ohjeellinen ravintosisältösuositus yhdelle aterialle, sekä miehille että naisille erikseen. Käytössä on asioiden yksinkertaistamiseksi ns. idioottikoodaus, missä ateria on jaettu punaisiin, vihreisiin ja keltaisiin pisteisiin, joista jokainen on 80 kcal:n arvoinen. Esim. miehelle suositeltu annoskoko on täten 2pt. punaista, 1pt. vihreää, ja 7pt. keltaista. Värien merkitystä ei kuitissa ole sen tarkemmin lähdetty avaamaan, koska sehän saattaisi olla liian hämmentävää huippuyliopiston tutkijoille ja opiskelijoille, mutta eiköhän jokainen kykene nuo suunnilleen päättelemään.

Suositusten alle on tulostettuna ostetun aterian ravintosisältö, joten sitä voi näppärästi vertailla ohjeellisiin arvoihin. Ruokalassa on myynnissä lähinnä erisorttisia valmiiksi annosteltuja ruokia, joten ravintoarvojen määritys on ilmeisimmin tapahtunut etukäteen.

Kuittiin on eriteltynä hinnan lisäksi suositus yhden aterian ravintosisällöstä. Lisäksi nuolten osoittamiin kohtiin on kirjattu ostamasi aterian ravintoarvot (punainen (proteiinit?), vihreä (kasvikset, ja vihannekset?) ja keltainen (rasvat, ja kenties hiilihydraatit???)).

Itse ainakin olen huomannut miten kuittiin tulostuvat arvot ohjailevat osittain omia ruokatottumuksia "parempaan" suuntaan, sillä ohjeellisia arvoja tulee tavoitelleeksi lähes alitajuisesti. Lisäksi kuitin alalaitaan tulostuva kilokalorimäärä on omiaan rajoittamaan ylensyöntiä. Vastaava systeemi olisi kenties syytä lanseerata Suomeenkin.

Terveystarkastus

Tänään pääsin osallistumaan paikalliseen rituaaliin, joka ala-astetyyliin toistuu vuosittain. Kyseinen rituaali on tietenkin terveystarkastus, johon osallistuminen ei muuten ole valinnaista.

Homma alkoi vakuuttavasti aamulla virtsanäytteenotolla. Tämä suoritus oli annettu kotitehtäväksi, joten eipä siinä sen ihmeempiä. Työvälineiksi olin saanut muovisen pipetin joka oli varustettu korkilla, sekä eräänlaisen paperisuppilon. Tarkoituksena oli täyttää ensin suppilo, ja sen jälkeen "harvestoida" sato pipetillä. Paperisuppiloilla on näemmä kuitenkin tapana muuttaa muotoaan kun ne täytetään nesteellä, joten suppilo löytyi hyvin nopeasti pöntöstä (onneksi ei sentään lattialta). Parempi tuuri ensi kerralla.

Itse tarkastusta varten jouduin matkustamaan kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle pääkampukselle. Perille päästyäni kävi ilmi etten ollut tulossa tarkastukseen yksin. Paikalle oli lisäkseni saapunut toisenkymmentä eksyneennäköistä ulkomaalaista korkillisine muovipipetteineen.

Lämmittelyksi oli varattu paikallisten vanha suosikki, japanilaiset kaavakesulkeiset. Kaavakkeiden täyttämisen jälkeen testailtiin hieman näköä ja verenpainetta. Seuraavaksi oli vuorossa pituus ja paino, jotka tietenkin kirjattiin huolella ylös. Lopun kruunasi aina yhtä hämmentävä keuhkoröntgenkuva, jonka tarkoitus ei ole minulle vieläkään täysin selvinnyt. Onko tuberkuloosi muka niin yleinen sairaus Japanissa, että keuhkoröntgen tarvitaan vuosittain?

Yhteenvetona terveystarkastus ei kuitenkaan ollut niin perinpohjainen kuin olin pelännyt sen olevan. Toisaalta olisi saattanut olla mielenkiintoista testailla (tai pikemminkin joutua testatuksi) jotain eriskummallisempia terveystarkastushilavitkuttimia.

Onneksi olkoon!

Arvoisa vastaanottaja,

Olemme panneet merkille arvokkaan työnne kansainvälisen yhteistyön edistäjänä viimeisten kuukausien aikana. Erityisen huomionarvoisena komitea pitää toistuvaa peseytymistä kuntosalin yleisissä pesutiloissa, jonka väestöjakauma on painottunut epätavallisen voimakkaasti japanilaisten keski-ikäisten miesten suuntaan. Olemme tulleet yksimielisesti siihen tulokseen että ansaitsette tulla palkituksi.

Palkintona saatte levittää tätä voidetta varpaiden väleihinne seuraavan kuukauden ajan samalla toivoen ettei palkinto leviä muihin ruumiin osiin ja/tai onteloihin. Jos teillä on jotain kysyttävää, niin voitte ihmetellä asiaa itseksenne.

Parhain terveisin,

Intergalaktisen reilukerhon palkintokomitea.

PS. Kerta se on ensimmäinenkin... *kiäh kiäh...*