sunnuntai 28. elokuuta 2011

Japanilaisesta tehokkuudesta

Joku saattaa erehtyä kuvittelemaan että japanilaiset työskentelisivät tehokkaasti. Mutta kuten jokainen Japanissa työskennellyt tietää, niin tämä harvemmin pitää paikkaansa. Sain itse tällä viikolla kokea jälleen miten tehokasta tutkimuksen tekeminen paikallisten kanssa voi parhaimmillaan olla.

Tarvitsin alkukesästä eräiden näytteiden mittaamiseen laitetta jota ei meidän laboratoriostamme löydy. Proffa ehdotti että kävisin tekemässä mittaukset toisessa samaan yliopistoon kuuluvassa labrassa. Proffa vieläpä painotti että kyseiseen labraan on erittäin hyvät välit, joten heidän laitteillaan pääsee mittaamaan lähestulkoon koska tahansa.

Kesäkuun loppupuolella lähetin kyseisen laboratorion apulaisprofessorille viestin, jossa ystävällisesti tiedustelin voisiko heidän labrassaan lojuvaa ja kyseisen apulaisproffan vastuulla olevaa härveliä kenties lainata pariksi tunniksi. Apuproffa vastasi että laitetta toki saa käyttää, mutta minun pitäisi ensin pyytää professoriani pyytämään heidän laboratorionsa professorilta virallista lupaa laitteen käyttöön O_o ... 

Ei kai siinä sitten muu auttanut kuin pyytää professoria lähettämään viesti em. labran professorille. Seuraavana päivänä saapui postilokeroon vastaus, jossa kerrottiin että laitetta saa ilman muuta käyttää ... mutta ... ... parhaillaan laite on epäkunnossa, joten he ilmoittavat sitten kun se on saatu korjattua o_O ... ... häh???? Eihän sille tietystikään mitään voi jos laite ei toimi, mutta mikäköhän mahtoi olla syynä sille ettei heti alkuun voitu mainita laitteen olevan epäkunnossa.

Koko asia oli jo painunut unholaan, kunnes tällä viikolla saapui viesti että laite on saatu kuntoon. Paikalla olisi vieläpä eräs labran opiskelija, joka opastaisi laitteen käytössä. Erehdyin jo hetken ajattelemaan että mittaukset saataisiin ensi viikolla valmiiksi: "Okei, näytteet mukaan ja mittaamaan. Homma on hoidettu parissa tunnissa...". Menin sitten ilmoittamaan laboratoriomme apulaisproffalle että menisin tekemään mittaukset ensi viikolla. Hän otti asiakseen ilmoittaa että olisi ensi viikolla kiireinen. Sanoin että eipä tuo haittaa selviäisin mittauksista itseksenikin. Apuproffa kertoi ettei hän sitä epäillytkään, mutta hänen nyt vain täytyisi olla mukana ensimmäisellä kerralla... O_o ... ... ... juu

Pääsimme sitten apuproffan kanssa yhteisymmärrykseen että häneltä löytyisi hieman aikaa maanantaiaamulla. Hän tiedusteli toisen labran opiskelijalta että onnistuisiko mittaaminen tällöin. Kuten arvata saattaa, niin opiskelija oli juuri maanantaina kiireinen mutta muut päivät kävisivät. Apuproffa kyseli vielä meilillä että sopisiko tiistai-iltapäivä minulle. Kuinka sattuikaan niin se olisi ensi viikolla ainut ajankohta joka ei taasen sopisi minulle. Seuraavan kerran apulaisproffan kalenterissa on kuulemma tilaa kuukauden päästä, joten pari tuntia kestävä mittaus saa vielä toistaiseksi odottaa ainakin kuukauden päivät. Tämähän on toki täysin ymmärrettävää, koska eihän nyt tietenkään ole soveliasta että kaltaiseni maanmatonen tulisi mittailemaan ilman apulaisprofessorin henkilökohtaista esittelyä...

Se siitä tehokkuudesta sitten...

tiistai 23. elokuuta 2011

Takaisin arkeen

Hyvin ansaittu kesäloma on nyt takana, ja viimeviikkoisen konferenssimatkan jälkeen oli maanantaina edessä jälleen paluu arkeen. Pääsinkin nopeasti tutustumaan erään japanilaisen tutkijanalun sielunelämään, kun yksi labran maisteriopiskelijoista viittoi minut koneelleen.

Ensin kaveri halusi näyttää jotain sivustoa missä oli listattu eri maista tulleiden ihmisten mielipiteitä Japanista. Sivuilta näytti löytyvän lähinnä asioita joista eri henkilöt pitivät tai joista he eivät tykänneet. Tässä ei sinänsä ollut vielä mitään epätavallista, mutta seuraavaksi kaveri kaivoi esiin toisen nettisivun.

Sivulla oli maailman kartta. Kartassa eri valtioita oli kuvattu vaihtelevilla väreillä. Luin mitä värit kuvasivat, ja tunsin taas olevani loman tarpeessa. Maisteriopiskelija parahti hädissään; "Katso nyt! Japani on kaikista viimeisimpänä!".

Mainittakoon lopuksi että kartassa olleet värit kuvasivat miesten sukuelinten keskimääräisiä pituuksia eri valtioissa :D

maanantai 15. elokuuta 2011

Tuotteiden nimeämistä parhaimmillaan

No niin, yritetäänpä aktivoida blogia jälleen pienen hiljaiselon jälkeen.

Aloitetaan kevyesti arvostelemalla tänään kaupassa vastaan tullut erikoisuus. Kyseessä siis suklainen naposteltava nimeltään "Crunky Ball Nude". Tuote on epäilemättä rapehkon Crunky-nimisen suklaalevyn erikoisversio, joka on saateltu pallonmuotoon. Pakkauksessa lukee lisätekstinä karkeasti käännettynä: "Suklaan vaatteet riisuttiin", mikä ilmeisesti viittaa siihen miksi sana Nude on päätynyt tuotteen nimeen. Se että mitä yo. slogan on käytännössä tarkoittavinaan jäi itselleni hieman hämärän peittoon, sillä tuote ainakin maistuu suklaalta.

Pakkaus joka eroaa massasta.
Pallerot ovat rapeahkon rouskuvaisia ja maistuvat suklaalta. Ei yhtään hassumpi naposteltava suklaanystäville. Tuote muistuttaa etäisesti Fanipaloja. Kokonaisarvosanaksi kouluasteikolla tipahtaa kahdeksikko. Hintakaan ei ollut paha, vaivaiset 105 jeniä. Raati suosittelee.