Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. tammikuuta 2012

Uusi kämppä

Uudessa kämpässä on tullut asuskeltua jo syyskuun puolelta, joten ihan uusi se ei itselleni enää ole. En ole kuitenkaan saanut ruoskittua itseäni kirjoittamaan esittelyä, joten korjataanpa tämä epäkohta nyt. Nykyinen asumukseni on edelliseen asuntoon verrattuna huomattavasti pienempi, mutta vuokra on lähes puolitoistakertainen. Syy tähän on yksinkertainen: siirryin yliopiston asuntolasta yksityiseen vuokra-asuntoon. Vaikka vuokrani kallistuikin, niin uusi asuntoni on kuitenkin sisältä erittäin hyvässä kunnossa ja niinpä yliopiston retrokalustetun kämpän 80-luvun maalaismeininki on vaihtunut värikkääseen cityasumiseen. Mutta siirrytäänpä pidemmittä puheitta asiaan, ja annetaan kuvien hoitaa puhuminen.

Näkymä sisääntullessa on kutakuinkin seuraavanlainen. Ikkunalasista ei juurikaan näy läpi, joten maisemien katselu ei onnistu ilman parvekkeen ovien aukaisua.
Yliopiston asunnosta poiketen nykyinen asunto ei ollut valmiiksi kalustettu, joten kalusteet ja kodinkoneet piti ostaa itse aina jääkaapista alkaen. Kyseinen piristävän oranssi yksilö lähti mukaani läheisestä kierrätysliikkeestä reilun sadan euron hintaan. Keittiön tilanpuutetta olen paikkaillut mm. ripustamalla juomamukit jääkaapin kylkeen kiinnitettyihin koukkuihin.
Uusi (ahdas) keittiöni johon ostin kuvassa näkyvän pienen induktiolevyn. Keittiössä ei oikeastaan ole mitään järkevää paikkaa astioille, mikä on hieman epäkäytännöllistä.

Kylppäri on taasen modulimallinen, joten eipä siitä sen enempää.

Kylppärin oven vierestä löytyy paneli, jonka avulla voi säätää lämmitetyn veden lämpötilaa. Vesi lämpiää kaasun avulla, eikä tämä käyttökokemusteni perusteella ole järin kätevää. Vesi on välillä turhan viileää, kun taas lämpötila saattaa äkillisesti ampaista ylös. Tämä on erityisen mukavaa jos sattuu olemaan suihkussa.

Lattialla lojuva rättiröykkiö koostuu futonista, ohuesta vaahtomuovipatjasta, tyynystä ja vuodevaatteista. Futon levittyy huoneen lattialle ennen matkaa höyhensaarille. Oikealla näkyy matala pöytä ja japanilaistyyppinen lattiatuoli.

Huoneen toisella seinustalla on viihde- ja ruokakeskus, joka koostuu telkkarista, sekä veden- ja riisinkeittimistä.

Seinustalle on hankittu myös pieni ja hutera vaatetanko takkeja yms varten.

Huoneesta löytyy myös isohko kaappi, joka se ei valitettavasti sisällä vaatetankoa...

Parvekkeelle olen sijoittanut pesukoneen, joka irtosi ilmaiseksi kotiinpalaavalta ranskalaistutkijalta.

Näkymä parvekkeelta ei ole kehumisen arvoinen. Talojen kattojen ja puhelinpylväiden lisäksi ei nähtävää juurikaan ole. Kokonaisuutena kämppä on kuitenkin toimiva ja mukava. Ei siis valittamista.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Uusi kulmakunta

Muuttoni jälkeen useat paikalliset kaverit ja tutut ovat päivitelleet uuden naapurustoni turvallisuutta - tai pikemminkin sen puutetta. Rikostilastoista tai vastaavista en osaa sanoa, mutta ainakaan itse en ole mihinkään normaalista poikkeavaan toimintaan törmännyt. Myönnettäköön että asuinalue on ulkoasultaan melkoisen ränsistynyt, jopa niinkin paljon että ajoittain tulevat mieleen suurkaupunkien ghetot. Tämä itsessään ei mielestäni kuitenkaan vielä tarkoita että alue olisi erityisen vaarallinen. Kenties hauskimpia asuinpaikkaani liittyviä kommentteja ovat olleet japanilaisten eriasteiset varoittelut siitä että alue on vaarallinen koska siellä asuu paljon ulkomaalaisia. HALOO, näytänkö itse kenties japanilaiselta?!? :D Tällä logiikalla muuttamiseni alueelle on tehnyt siitä entistä vaarallisemman :D Lisäksi en tiedä paljonko niitä ulkomaalaisia täällä asustaa, sillä en ole alueella juurikaan ulkkareita nähnyt. Kenties kyse on kiinalaisista, korealaisista tai brasilialaisista. Mene ja tiedä.  Niin tai näin, peloittelun innoittamana valmistin uudesta hoodista pienen videoklipin jossa esitellään paikallisia maisemia. Olkaapa hyvät.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Muuttopuuhissa

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani tulin maininneeksi, niin viime kuussa siirsin tavarani uuteen osoitteeseen. Syy muuttoon oli varsin yksinkertainen: yliopiston asuntolassa saa asua maksimissaan vuoden. Yliopiston asuntoni oli japanilaisin standardein suurehko ja aivan poskettoman halpa. Asunto oli myös kampusalueen välittömässä läheisyydessä, joten poismuuttaminen oli sinänsä sääli. Toisaalta kampusalueen lähistöllä ei ollut juurikaan mitään. Näin ollen yliopiston ulkopuolisen elämän kannalta muuttaminen oli hyvä asia.

Vaihtoehtoja uudeksi asunnoksi oli oikeastaan kaksi. Pienemmän vaivan vaihtoehto olisi ollut muuttaa läheiseen opiskelija-/vaihtariasuntolaan. Tämä vaihtoehto olisi myös ollut edullinen. Ajatus opiskelija-asuntolasta ei kuitenkaan tuntunut järin houkuttelevalta, joten valitsin vaihtoehtoehdon kaksi, joka siis oli asunnon etsiminen vapailta markkinoilta. Mainittakoon vielä että labran proffa tarjoutui myös ottamaan minut kotiinsa asumaan. Olin tästä tietenkin otettu, mutta tuumasin etten kuitenkaan ehkä jaksaisi yhteiseloa kolmistaan proffan ja hänen vaimonsa kanssa Naran perämetsissä.

Asunnon etsiminen vapailta markkinoilta oli toisaalta mielenkiintoista, mutta se oli myös tarjolla olleista vaihtoehdoista kallein ja eniten järjestelyjä vaativa. Japanista löytyy useita vuokra-asunnon metsästykseen omistettuja nettisivuja. Sivut ovat siitä käteviä että niissä saa yleensä määritellä toiveensa melko tarkasti alkaen etäisyydestä lähimpään juna-asemaan.

Muutaman illan nettisurffaillun jälkeen olin löytänyt itselleni mieleiset asuntokandidaatit ja marssin asunnonvälitysfirmaan. En halunnut lähteä maksamaan ns. key moneyta (礼金 reikin) enkä ns. depositia (敷金 shikikin), joten tämä rajoitti hieman vaihtoehtojani.  Keymoney, eli reikin (kiitosraha) on Japanissa yleisesti käytössä oleva voiteluraha jota maksetaan vuokranantajalle. Summa saattaa vastata suuruudeltaan usean kuukauden vuokraa, ja mikä parasta pääsee kiitollisuuttaan vuokranantajalle osoittamaan kahden vuoden välein. Onneksi viime vuosina asunnot jossa tällaista kiskontaa ei harrasteta ovat yleistyneet.

Saavuttuani asunnonvälitysfirmaan esitteli päivystämässä ollut semi-lipevähkö setä ystävällisesti tarjolla olevia asumuksia. Kun olin löytänyt itselleni mieleisen kämpän kysäisi kaveri että haluaisinko lähteä katsomaan miltä luukku näyttää. Myönteisen vastauksen annettuani kaveri nappasi siltä istumalta takkinsa ja huikkasi taksin suoraan firman ulko-ovelta. Kiitettavän pikaista toimintaa.

Asunto oli siisti ja halpa, mutta asuinalue puolestaan oli hieman epämääräisehkö. Sijainti oli kuitenkin työn ja harrastusten kannalta suotuinen joten päätin ottaa asunnon. Seuraava askel prosessissa oli paperisodan aloittaminen. Tämä kuitenkin osoittautui helpommaksi kuin olin pelännyt. Koska asunnossa jota olin vuokraamassa ei ollut key money ja deposit -maksuja oli siinä vastavuoroisesti asetettu pakolliseksi käyttää ns. vuokrantakausfirmaa. Vuokrantakausfirman ideana on että he ottavat pantiksi yhden kuukauden vuokran, jonka he sitten käyttävät vuokranmaksuun vuokranantajalle mikäli en sattuisi itse suoriutumaan maksuistani. Jutun juju on että pantti ei ole palautettava, eli vaikka maksaisinkin vuokrani ajoissa joudun siltikin maksamaan ylimääräisen kuukauden vuokran takausfirmalle.

Yleensä Japanissa vuokrantakaus hoituu siten, että vuokrasopimusta tehdessä vuokralaisen sukulaiset tms. sitoutuvat toimimaan vuokrantakaajina. Tällaiselle ulkomaan ihmeelle homma yleensä hoituu työpaikan tms. kautta. Omassa tapauksessani labran professori tarjoutui toimimaan vuokrantakaajana, mutta koska takausfirman käyttö ei ollut vapaaehtoista olin pakotettu maksamaan kuukauden vuokran verran ylimääräistä. Tämän lisäksi vuokranvälitysfirma otti itselleen yhden kuukauden vuokraa vastaavan välityspalkkion. Kun tähän päälle lisättiin vielä pakollisen kahden vuoden palovakuutuksen hinta, niin kertyi ensimmäisen kuukauden asumiskuluista hiuksianostattava summa.

Kokonaisuudessa asunnon etsimiseen ja muodollisuuksiin kului noin kaksi viikkoa, josta reilu viikko kului siihen kun vuokrantakausfirma tarkasti taustojani selvittääkseen voiko minulle vuokrata asunnon. Lisäksi ns. yhteyshenkilönä toimivan proffan taustat tutkittiin kiitettävän tarkasti, mikä oli sinänsä hauskaa sillä hän ei ainakaan nimellisesti ole kuin henkilö johon voidaan olla yhteydessä hätätapauksessa. Kokonaisuudessaan muuttoprosessi oli suhteellisen kivuton ja uuteen kämppään olen ollut tyytyväinen.

torstai 30. joulukuuta 2010

Kuplamuovi paukkuvainen

Talvi saapui sushimaahan,
Kylmän kera kylään kävi.
Karkeloista kohmeloiset,
Ketaroista kangistuneet.

Nukkuminen mahdotonta,
Kylppärissä karun kylmä.
Sähkölasku karmaiseva,
Mikä neuvoksi nytten?

Kävi toimeen tutkijainen,
Mies pohjan peruilta.
Kylmän ilman vastustaja,
Konvektion kahlitsija.

Kylillä kävi muovit osti,
Päälle teipit tarpeelliset.
Kylmät kohdat kartoitteli,
Lasit hyiset mittaloitsi.

Kuplamuovi paukkuvainen,
Maisemat taakseen piilotti.
Perusteippi tarttuvainen,
Raot tiukasti tilkitsi.


Lämpötila nousevainen,
Asteen parin auttavainen.
Tuulen taakseen teljitseepi,
Silmää myöskin hiveleepi.


Lämmittimen teho nousi,
Carnot'n kiertoa noudattelee.
Eipä pure pakkasukko,
Pihalle jäi pirulainen.

Ainut harmi hyvin pieni,
Ulos jos pitääpi mennä.
Oven herkän aukaistessa,
Varovainen saapi olla.

Kerran teipit irti lähti,
Perkeleitten säestämät.
Uudellehen liimaloitsin,
Lujaa luonnolle käypi.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Kylmä

Tässäpä valituksen aihe jonka avulla saa varmasti Suomesta sympatiat puolelleen kun siellä taistellaan lunta ja pakkasta vastaan, mutta sanottakoon siltikin että täällä on KYLMÄ. Päivälämpötilat ovat viimeaikoina liikkuneet viiden ja kymmenen asteen välillä, kun taas yöllä lähennellään pakkaslukemia. Myönnettäköön etteivät edellä mainitut lämpötilat kuulosta kovinkaan pahoilta, mutta on syytä ymmärtää että kyseessä on hyvin erityyppinen kylmyys suomalaiseen varianttiin verrattuna. Suomalainen kylmyys on ilmastollista, kun taas paikallista kylmyyttä voisi kutsua rakenteelliseksi.

Rakenteellinen kylmyys on sitä kun herää aamulla ennen herätyskellon pärähtämistä siihen että on vaan niin kylmä. Tällä viikolla asuntoni lämpötila on laskenut kymmenen asteen tienoille, ja pahempaa on ilmeisesti tiedossa. Kylmyys on sitä luokkaa että joka päivä tuntuu siltä kuin oltaisiin metsäleirillä. Ainoana erona on että lähin metsikkö siintää horisontin vuortenrinteillä.

Tänään päätin tehdä asialle jotain, ja läksin läheiseen ostoskeskukseen tarkoituksenani ostaa infrapunalämmitin. Sellainen tarttuikin mukaan reilun neljänkympin hintaan. Kotiin päästyäni tulin istuneeksi laitteen edessä puolituntia tekemättä mitään. Hieman kuin nuotion ääressä istuisi. Voisikohan tuon kanssa paistaa makkaroita...

Infrapunalämmitin on hieno laite.
 Lisäksi tuli myös ostettua eräänlaisia lämpöä generoivia laastareita (?), joita voi liimailla vaatteisiin kiinni. Tarjolla oli useampaa eri sorttia joiden käyttöaika vaihteli 12-24 tunnin välillä. Lämmitysteho perustuu ilmeisesti rautajauheen ja aktiivihiilen välillä tapahtuvaan kemialliseen reaktioon. Yritin tuloksetta etsiä netistä tarkempaa tietoa. Tuntuvat kuitenkin toimivan ihan mukavasti.
Mystinen rautajauhe-aktiivihiililämmitin.
Myynnissä näytti olevan myös sähkölämmityksellä varustettuja mattoja, joten mikäli ilmat kylmenevät niin tiedän mitä ostan seuraavaksi.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kämppä - osa 2

Pelko pois! Unettomat yöt ovat nyt historiaa, sillä tässä tulee kauan odottamanne jatkokertomus. Huonomuistisimmat fanit voivat kerrata ykkösosan sisällön täältä. Kuten viimeksi kävi ilmi, huikean kattohuoneistoni kaakkoissiivessä sijaitsevat makuutilat sekä parveke. Tänään esitellään asunnosta loput.

Aloitetaan eteisestä, jonka tarkkaan harkitut värivalinnat luovat avaruutta ja lämpöä ahtaaseen tilaan:
Heti eteisen viereen on sijoitettu kylpyhuone, joka on mallia moduli:
Nyt ei tarvitse enää mennä ruotsinlaivalle asti nauttiakseen autenttisesta ruotsinlaivatunnelmasta.

Keittiö on kalustettu viimeisten trendien mukaisesti. Kuten kaikki tietävätkin, niin tänä syksynä 70-luku on taas muotia:
Oikeassa reunassa näkyvä induktioliesi on oikeasti hemmetin näppärä keksintö. Perussähköliedestä ei voi edes puhua samassa lauseessa.
Jääkaappi ja mikro eivät sentään ole 70-luvulta.
Viimeisenä olohuone, jonka nurkkaan sijoitettu sohva sopii myös mukavasti asunnon 70-lukuiseen sisustusteemaan:
Sohva on myös epämääräisten tahrojen peittämä, mutta mitä vähemmän tiedän niiden alkuperästä sen parempi.
Olohuoneen-/keittiönpöydästä on muodostunut asunnon de facto operatiivinen keskus. Niinpä lähes kaikki tärkeät päätökset tehdään tämän pöydän ääressä.

Johtuneeko isoista parvekkeelle johtavista lasiovista (ei puhettakaan tupla- saatika triplaikkunoista), mutta asunto on näin kelien viilennyttyä osoittautunut pirun kylmäksi. Tämä tosin on melkoisen normaalia Japanilaisissa asunnoissa, mutta se tieto ei paljoa lämmitä kun aamulla sängystä noustessa huoneen lämpötila on 16-astetta.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kämppä - osa 1

Suurena suomalaisena tutkijana ei kämpän hankinta tuottanut suurempia ongelmia - ainakaan itselleni. Homma hoitui erittäin vaivattomasti paikallisen yliopiston henkilökunnan suosiollisella avustuksella. Täytin ainoastaan hakemuslomakkeen yliopiston asuntolaan, josta kämppä sitten järjestyikin.

Koska yliopiston kämppiä on tarjolla suhteellisen rajallisesti, jouduin "tyytymään" hieman normiyksiötä suurempaan perheasuntoon. Kyseessä on mitä ilmeisimmin kahdelle hengelle tarkoitettu huoneisto. Perustan oletukseni siihen tosiasiaan että vuoteita asunnosta löytyy kaksi.

Asuntoa voikin varmaan huoletta kuvailla kaksioksi, sillä sieltä löytyy makuuhuone, keittiö/olohuone, "kylpyhuone" sekä parveke. Tänään esittelyvuorossa ovat makuuhuone ja parveke. Sitten asiaan:

Kuten huomaatte, niin klaustrofobia ei ole ainakaan iskemässä ihan lähiaikoina.  Asunto on japanilaisin strandardein melkoisen iso. Varsinkin yhdelle hengelle. Mahtaisikohan respan täti katsoa pahalla mikäli aloittaisin pienen sivubisneksen ottamalla kämppään alivuokralaisen.
Taka-alalla näkyy liukuovin varustettu julmetun kokoinen "oshi´ire"-kaappi. Kalusteet ovat viimeisintä huutoa 70- ja 80-lukujen taitteesta.
Ylläoleva kuva antanee jotain osviittaa huoneen perällä sijaitsevan kaapin mittakaavasta. Kuvassa siis ovat matkalaukkuni, joissa toin n. 30 kg tavaraa Japaniin. Laukuista huolimatta kaappiin voisi vielä kevyesti majoittaa keskikokoisen meksikolaisperheen sekä Jari Sillanpään.
Makuuhuoneesta löytyy myös kirjahylly ja työpöytä. Kirjoja ei juurikaan tullut mukaan, mutta saapuessani tuli hyllyyn heiteltyä erinäisiä tavaroita. Niinpä hylly on vieläkin melkoisen kaaoksen vallassa, mutta eiköhän asia korjaannu viimeistään seuraavan muuton yhteydessä.
Lopuksi vuorossa paikallinen erikoisuus, eli parvekkeelle sijoitettu pesukone. Johtuen paikallisten asumusten varsin rajoitetuista tiloista ei ole olleenkaan epätavallista että pesukonetta ei saadakaan mahtumaan sisälle. Kerrostaloissa sopiva paikka löytyykin usein parvekkeelta, ja koska paikallinen ilmastokaan ei tällaiselle toiminnalle aseta rajoitteita, niin miksipäs ei. Sain itsekin tietää kyseisen pesukoneen olemassaolosta vasta kämppään ensikertaa saapuessani, joten se oli varsin positiivinen yllätys. Parvekkeelta löytyy myös pyykkinaru, enkä toistaiseksi ole löytänyt paidoistani guanotahroja.

Osa 2 on luvassa siis myöhemmin.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Asuintalo

Vääjäämätön asuintilojen julkinen esittely blogissa lähestyy, mutta nostatetaan ensin tunnelmaa esittelemällä alkuun uusi asuintaloni. Kyseessä on siis yliopiston omistama vaihtareille ja ulkomaalaisille tutkijoille tarkoittettu asuinrakennus, joka sijaitsee aivan kampuksen vieressä. Samaan ryppääseen on rakennettu useampia yliopiston työntekijöille tarkoittettuja kerrostaloja. Yhdessä rakennukset muodostavat viihtyisän neuvostotyylisen betonielementtimiljöön, joka huokuu ajatonta charmia.

Yllä varsin mairitteleva kuva nykyisestä asuintalostani. Asuntoni sijaitsee ylimmässä kerroksessa, joten näkymät parvekkeelta ovat varsin mukavat. Hissiä rakennuksessa ei tietenkään ole. Niinpä arkiliikuntaa ei voi välttää.

Rakennuksen sisäänkäynti on puolestaan tämän näköinen. Sateisina päivinä vesi näyttää kerääntyvän katoksen päälle, josta se sitten hiljalleen valuu portaille kunnes kaikki vesi on lopulta haihtunut. Viimeksi tähän kului aikaa noin kaksi vuorokautta. Toivottavasti rakennus ei ole läpeensä laho. Aulasta löytyy televisio ja siellä voi myös lukea päivän lehdet.

Ulko-ovelta matkaa lähimpään supermarkettiin on noin parisataa metriä. Sain kuitenkin suureksi järkytyksekseni huomata että kyseinen kauppa ei myy ollenkaan olutta. Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin japanilainen HalpaHalli.

Tässä samainen pihatie ja sitä reunustavat rakennukset asuntoni edestä kuvattuna. Maisema on mitä komein. Varsinkin jos sattuu olemaan funktionalismin ystävä.




Enpä onnistunut löytämään panoramakuvaustoimintoa kamerastani, joten joudutte tyytymään neljään tuikitavalliseen kuvaan. Ylhäällä siis parvekkeeltani avautuva maisema, missä ei kieltämättä ole mitään valittamista.

Seuraavana esittelykohteena on siis itse asunto. Ajankohtaa en uskalla vielä luvata, joten joudutte elämään jännityksessä.