Asuintalo

Vääjäämätön asuintilojen julkinen esittely blogissa lähestyy, mutta nostatetaan ensin tunnelmaa esittelemällä alkuun uusi asuintaloni. Kyseessä on siis yliopiston omistama vaihtareille ja ulkomaalaisille tutkijoille tarkoittettu asuinrakennus, joka sijaitsee aivan kampuksen vieressä. Samaan ryppääseen on rakennettu useampia yliopiston työntekijöille tarkoittettuja kerrostaloja. Yhdessä rakennukset muodostavat viihtyisän neuvostotyylisen betonielementtimiljöön, joka huokuu ajatonta charmia.

Yllä varsin mairitteleva kuva nykyisestä asuintalostani. Asuntoni sijaitsee ylimmässä kerroksessa, joten näkymät parvekkeelta ovat varsin mukavat. Hissiä rakennuksessa ei tietenkään ole. Niinpä arkiliikuntaa ei voi välttää.

Rakennuksen sisäänkäynti on puolestaan tämän näköinen. Sateisina päivinä vesi näyttää kerääntyvän katoksen päälle, josta se sitten hiljalleen valuu portaille kunnes kaikki vesi on lopulta haihtunut. Viimeksi tähän kului aikaa noin kaksi vuorokautta. Toivottavasti rakennus ei ole läpeensä laho. Aulasta löytyy televisio ja siellä voi myös lukea päivän lehdet.

Ulko-ovelta matkaa lähimpään supermarkettiin on noin parisataa metriä. Sain kuitenkin suureksi järkytyksekseni huomata että kyseinen kauppa ei myy ollenkaan olutta. Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin japanilainen HalpaHalli.

Tässä samainen pihatie ja sitä reunustavat rakennukset asuntoni edestä kuvattuna. Maisema on mitä komein. Varsinkin jos sattuu olemaan funktionalismin ystävä.

Enpä onnistunut löytämään panoramakuvaustoimintoa kamerastani, joten joudutte tyytymään neljään tuikitavalliseen kuvaan. Ylhäällä siis parvekkeeltani avautuva maisema, missä ei kieltämättä ole mitään valittamista.

Seuraavana esittelykohteena on siis itse asunto. Ajankohtaa en uskalla vielä luvata, joten joudutte elämään jännityksessä.

Uusi menopeli

Ostin heti tiistaina itselleni polkupyörän. Pyörän omistaminen helpottaa lähistön kaupoissa asioimista huomattavasti. Olenkin huristellut noin kilometrin päässä sijaitsevaan ostoskeskukseen jo useampaan otteeseen.

Siinä se nyt sitten on. Hieno kuin mikä. Kuusi vaihdetta ja rungossa on teksti "Street cross". Yritin nostaa satulan mahdollisimman ylös mutta tuota ylemmäksi sitä ei saa. Enpä siis  kykene täysin ojentamaan jalkojani kun pyöräilen, mutta tämä on maan tapa. En ole keksinyt muuta syytä polvet sylissä pyöräilyyn kuin että täten on mahdollista ottaa heti tukea maasta, mikäli tulee äkkipysähdys. Ja niitä täällä kieltämättä tulee useammin kuin Suomessa, sillä kadut ovat todella kapeita ja vilkkaasti liikennöityjä.

Päätin myös hieman kustomoida pyörääni seuraavin tuloksin:

Takavalon virkaa toimittava led, josta löytyy kolme eri asetusta. Erittäin hyödyllinen pimeillä kapeilla kujilla ajaessa.

Etuvalaisimen ostin sadan jenin kaupasta, joten se ei ole mitään parasta laatua, mutta eipä tuo ihme kun hintaa oli vajaa euro. Etuvalaisin on myös välttämätön lisävaruste pimeällä, mikäli ei haudo itsemurhaa.

Lopuksi hienon hieno lukko, joka löytyi myös sadan yenin kaupasta. Taattua laatua. Pyörää tuskin kukaan täällä varastaa, kunhan se edes näyttää lukitulta. Kyseisen lukon kanssa saattaakin olla aiheellisempaa huolehtia avaimen katkeamisesta lukkopesään. Toivotaan ettei näin pääse käymään.

Pyörä itsessään maksoi hieman yli sata euroa, mikä on kyllä Suomeen verrattuna halpaa. Nähtäväksi jää onko hinta laadun tae, tai pikemminkin tarkoittaako halpa hinta huonoa laatua.

Pistetään loppuun vielä illalla otettu kuva ostoskeskukseen johtavasta tiestä. Pahoittelen huonoa kuvalaatua, mutta kenties tuosta saa pientä osviittaa siitä miten kapeita tiet ovat. Kyseinen tie on vilkkaasti liikennöity, ja autoilijat tuntuvan posottelevan rennosti 50-60 km/h huolimatta kolmenkympin rajoituksesta. Luulen nyt ymmärtäväni miten Kamikaze-lentäjiä on aikanaan koulutettu.