Outo professori

Moni pitää Japania outona maana, eikä tämä väittämä kieltämättä ole täysin tuulesta temmattu. Tämän lisäksi Japanista löytyy myös outoja ihmisiä. Sain jälleen kunnian kokea tämän henkilökohtaisesti törmätessäni tänään erääseen USKOMATTOMAAN tapaukseen. Jaetaanpa siis tämäkin helmi lukijakunnalle.

Eräs laboratorioomme kuulumaton professori on viime kuukausina vieraillut labratiloissa päivittäin. Syynä toistuviin vierailuihin on kyseisen professorin halu käyttää laboratoriomme kemikaaleja, jotka vaativat erikoistiloja. Kaveri siis lainailee labran kamoja ja on täten vieras. Normaalit ihmiset pyrkivät yleensä olemaan nöyriä lainatessaan muiden tavaroita, mutta tämä kaveri ei näytä merkkiäkään nöyryydestä. Päin vastoin, kaveri on ylimielinen ja useimmiten tylysti keskeyttää labran opiskelijoiden kokeet tarvitessaan itse laitteistoa. Lisäksi kyseisellä hiihtäjällä ei tunnu olevan tippaakaan sosiaalisia taitoja. Koska en itse ole hemmoon missään kytköksissä, niin olen vain pyrkinyt ignooraamaan kaverin ja pitämään terveen hajuraon. Tämä taktiikka toimikin melko hyvin aina tähän päivään saakka.

Olin iltapäivällä naputtelemassa artikkelia valmiiksi koneellani, kun kaveri pölähti yhtäkkiä sisään labramme avotoimistoon. Olin melkoisen keskittyneessä tilassa eikä huoneessa ollut lisäksemme muita. Ovea avatessaan kaveri puoliksi huusi: "lainaan avaimia", joten kesti hetken ennen kuin edes tajusin mitä tapahtuu. Koska en kuitannut kaverin ylimielistä huudahdusta ensimmäisen kahden sekunnin sisällä, otti hän asiakseen kääntyä minuun päin ja alkaa huutamaan: "KYLLÄ NYT !@%&? LUULISI OSAAVAN VASTATA ?!"?€:n APINA"...

Tilanne oli niin absurdi että yritin vain olla purskahtamatta nauruun. Onnistuin vaivoin puolivakavalla naamalla sanomaan: "Ne avaimet on siinä seinällä. Ota vaan vapaasti." Kyseinen kaveri toimii siis professorina yliopistolla ja sosiaaliset taidot ovat uhmaikäisen tasolla. No okei japanilainen professori joo, ehkä tämä ei ole niin ihmeellistä.

Uskomatonta meininkiä. On vieläkin vaikea olla nauramatta kun muistelee iltapäivän tapahtumia. Japani on siis myös näemmä outojen ihmisten maa.

Puhuttepa hyvää japania

Japanilaisilla on tapana kehua ulkomaalaisten japanin taitoa - aina. Olipa siihen sitten aihetta tai ei. Tämä on selkeästi ulkoa opeteltu kohteliaisuus ja moni paikallinen tuntuukin pikemminkin ajattelevan että heidän kielensä opetteleminen on länsimaalaisille Mount Everestin valloittamista pyörätuolissa istuen vastaava uroteko. On tietenkin totta että esimerkiksi monet amerikkalaiset eivät vuosikausien Japanissa oleskelun jälkeenkään tunnu osaavan kuin muutamia murtuneella japanilla lauottuja fraaseja, mutta eipä valtaosa kyseisen maan edustajista loista muissakaan kielissä. Vastoin monien japanilaisten uskomuksia ei heidän kielensä oppiminen kuitenkaan ole järin vaikeaa, jos siihen vain viitsii hieman paneutua.

Tänään sain taas oudon muistutuksen japanilaisten asenteista liittyen japanin kieleen ja ulkomaalaisiin. Tutkimusryhmämme viikottaisiin palavereihin osallistuu varsinaisten ryhmänjäsenten lisäksi eräs labran proffan alaisuudessa aikoinaan väitöskirjansa tehnyt ja sittemmin teollisuuden palvelukseen siirtynyt tutkija. Kuten valtaosalla japanilaisista, niin myös hänellä oli tapana kommunikoida kanssani alkuun englanniksi, ja kuten valtaosa japanilaisista, ei hänkään juuri kyseistä kieltä hallitse. Vuodenvaihteeseen saavuttaessa hän oli kuitenkin jo siinä määrin vakuuttunut japanin taidoistani että siirtyi kommunikoimaan pelkästään japaniksi. Tänä vuonna hän ei ole yrittänyt puhua minulle englantia kertaakaan... paitsi tänään. Mikähän mahtoi laukaista tämän yllättävän muutoksen? No tietenkin se että hän halusi kehua japanin taitojani!?!

Avataanpa hieman tilanteen taustoja. Kyseinen kaveri teki tutkimustani varten erittäin olennaisia mittauksia ja lähetti minulle sähköpostilla mittaustuloksia, josta oli minulle suurta hyötyä. Kuten on tapana, niin sähköpostiviesteihin vastataan. Japanissa on tietenkin normaalia vastata japaniksi, joten kirjoitin jampalle muutaman kappaleen pituisen kiitosviestin normijapanilla (käyttäen tietenkin japanilaisia merkkejä). Vastausta en viestiini saanut, mutta tämänpäiväiseen viikkopalaveriin saapuessaan kaveri tuli juttelemaan. Ihmettelin hieman mistä tuulee kun kaveri aloitti puhumaan englantia, mutta en asiasta pahemmin välittänyt koska sitä nyt vaan sattuu täällä melko usein. Palaverin jälkeen kun olin lähdössä kotiin, niin samainen kaveri pysäytti minut ja alkoi englanniksi kehua miten hyvällä japanilla olin kirjoittanut viestini. Vastailin kaverille japaniksi ja helpotuksekseni muutaman lauseen jälkeen hänenkin puheensa palasi rikkoutuneesta englannista takaisin japaniin. Kävi ilmi että hän oli todella yllättynyt että osasin kirjoittaa japania (vaikka olen pitänyt useita esityksiä labran viikkopalavereissa japaniksi), ja kyseli muun muassa miten olin opiskellut kieltä. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen päätös päivälle, mutta hieman minua jäi askarruttamaan mystinen logiikka yllättävän englantiin vaihtamisen takana näin vuoden tauon jälkeen.