Miksi Japanissa ei puhuta politiikasta

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosten tultua tietooni erehdyin maanantaina ottamaan asian puheeksi labran jatko-opiskelijoiden kanssa. Pohjustukseksi mainittakoon että yliopisto jossa parhaillaan työskentelen on toistuvasti sijoittunut erinäisissä listauksissa maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon. Voisi siis olettaa että kyseiseen opinahjoon yltävät tulevaisuudentoivot olisivat sivistyneitä ja kenties jopa avarakatseisia. Tästä huolimatta keskustelumme vaalituloksen tiimoilta eteni samaan tapaan kuin kyseisen keskustelun odottaisi etenevän ala-asteen välitunnilla. Mainittuani toisen ehdokkaan seksuaalisesta suuntautumisesta olivat kommentit seuraavanlaisia:

Jatko-opiskelija #1: "No jos se (Haavisto) valitaan presidentiksi, niin sittenhän muiden maiden valtionjohto saa pelätä jatkuvia lähetely-yrityksiä" (käytetty sana oli itseasiassa "hyökkäyksiä", mutta suorakäännös ei oikein toimi)

Jatko-opiskelija #2: "Jos Suomen tuleva presidentti on homo, niin sittenhän ulkomailla luullaan että Suomessa kaikki on homoja"

Tässä vaiheessa huomasin ettei Japani välttämättä ole vielä valmis Haavistoon, ja päätin lopettaa keskustelun. Oli myös piristävää huomata että laboratoriomme tulevilla tohtoreilla on analyyttinen ja ennakkoluuloton tapa tarkastella ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia.

Proffan aamukahvit

Labran proffa ilmestyi aamulla huoneeseen johon opiskelijoiden tietokoneet on sijoitettu. Proffa bongasi pöydällä lojuneesta kahvipannusta noin 16-tuntia seisseen kahvin jämät ja tyhjensi ne kahvikuppiinsa. Seuraavaksi proffa pisti kupin mikroon, lämmitti kahvin ja palasi kammioonsa mukanaan mikrolämmitetty kupillinen eilispäivän sumppia.

Näin esimerkillisen tiedemiesmäistä käytöstä ei voi muuta kuin ihailla. Hieno mies.

Sähköpostin käytön jalo taito

Viime kuussa osallistuin muutamaan konferenssiin. Kuten yliopistomaailmassa monesti on tapana, niin konferenssimatkaaja antaa yliopistolle korotonta lainaa maksamalla kulut itse ja anomalla rahojaan jälkikäteen yliopistolta takaisin. Muutama viikko matkaltapaluun jälkeen sähköpostiini saapui vihdoin tiistaiaamuna viesti, jonka sisältö voidaan tiivistää seuraavaan virkkeeseen: "Korvaamme matkakulujanne n:n yenin arvosta.". Tieto summasta itsessään on tietysti ihan kiva, mutta viesti ei sisältänyt minkään sortin erittelyä, joka mahdollistaisi summan oikeellisuuden tarkistamisen. Viestin loppuun oli kuitenkin ystävällisesti liitetty sähköpostin lähettäneen kirjanpitoyksikön yhteystiedot, joiden yhteyteen oli vieläpä kirjailtu kehotus: "Tähän sähköpostiin liittyvät kyselyt voi lähettää ao. osoitteeseen".

Koska kyseessä oli kuitenkin yli viikonmittaisen konferenssireissun kulukorvaus mistä johtuen korvaussummakin oli kohtuullisen suuri, halusin luonnollisesti varmistaa summan paikkansa pitävyyden. Lähetinkin tiedustelumeilin, jossa pyysin nähdä erottelun summasta jotta voisin varmistua sen oikeellisuudesta. Tämän jälkeen unohdin koko asian.

Iltapäivällä labran apulaisprofessori saapui pöytäni ääreen ja kysyi hieman vakavan näköisenä olenko kenties lähettänyt sähköpostia suoraan kirjanpitoyksikköön. Vastasin lähettäneeni postia, ja kerroin syyksi haluni nähdä erittelyn matkakorvauksesta. Apulaisproffa totesi tähän ettei kirjanpitoyksikköön saisi lähettää suoraan sähköpostia. Kerroin hänelle puolestani sähköpostissa olleesta yhteydenotto-osoitteesta sekä viereen liitetystä kehoituksesta lähettää tiedustelut kyseiseen osoitteeseen. Proffa ei tahtonut ensikuulemalta uskoa, joten näytin hänelle kyseessä olevan meilin.

Meilin luettuaan apulaisproffa myöntyi sanomaan että osoite on tosiaan olemassa, ja jatkoi heti perään että siihen ei kehotuksesta huolimatta tule kuitenkaan lähettää postia. Olin tietämättäni ohittanut pitkän hierarkiaketjun ja välissä olevat ihmiset olivat vetäneet tästä riisinjyvän nenäänsä. Vastausta tiedusteluuni en ollut saanut koska se oli valunut alas hierarkiaketjun portaita pitkin aina apulaisproffalleni saakka.

Lopulta kävi ilmi että matkakorvaukseni kuluerittely oli myös saapunut apulaisproffalle, mutta jo useita päiviä aikaisemmin. Hän oli kyseisen läpyskän hyväksynyt näyttämättä sitä minulle. Asian selvittyä hän tuli anteeksi pyydellen näyttämään sitä minulle, ja tarkistettuani erittelyn totesin loppusumman täsmäävän. Hierarkiaketjun alemmilla asteilla olevat tutkimusinstituuttimme toimistotädit olivat kuulemma päivitelleet että mikäköhän laskussa ei mahda täsmätä, vaikka olin vain halunnut tarkistaa loppusumman.

Taas tuli todettua että Japani on byrokraattien unelmavaltio.

Japanilaisesta tehokkuudesta

Joku saattaa erehtyä kuvittelemaan että japanilaiset työskentelisivät tehokkaasti. Mutta kuten jokainen Japanissa työskennellyt tietää, niin tämä harvemmin pitää paikkaansa. Sain itse tällä viikolla kokea jälleen miten tehokasta tutkimuksen tekeminen paikallisten kanssa voi parhaimmillaan olla.

Tarvitsin alkukesästä eräiden näytteiden mittaamiseen laitetta jota ei meidän laboratoriostamme löydy. Proffa ehdotti että kävisin tekemässä mittaukset toisessa samaan yliopistoon kuuluvassa labrassa. Proffa vieläpä painotti että kyseiseen labraan on erittäin hyvät välit, joten heidän laitteillaan pääsee mittaamaan lähestulkoon koska tahansa.

Kesäkuun loppupuolella lähetin kyseisen laboratorion apulaisprofessorille viestin, jossa ystävällisesti tiedustelin voisiko heidän labrassaan lojuvaa ja kyseisen apulaisproffan vastuulla olevaa härveliä kenties lainata pariksi tunniksi. Apuproffa vastasi että laitetta toki saa käyttää, mutta minun pitäisi ensin pyytää professoriani pyytämään heidän laboratorionsa professorilta virallista lupaa laitteen käyttöön O_o ... 

Ei kai siinä sitten muu auttanut kuin pyytää professoria lähettämään viesti em. labran professorille. Seuraavana päivänä saapui postilokeroon vastaus, jossa kerrottiin että laitetta saa ilman muuta käyttää ... mutta ... ... parhaillaan laite on epäkunnossa, joten he ilmoittavat sitten kun se on saatu korjattua o_O ... ... häh???? Eihän sille tietystikään mitään voi jos laite ei toimi, mutta mikäköhän mahtoi olla syynä sille ettei heti alkuun voitu mainita laitteen olevan epäkunnossa.

Koko asia oli jo painunut unholaan, kunnes tällä viikolla saapui viesti että laite on saatu kuntoon. Paikalla olisi vieläpä eräs labran opiskelija, joka opastaisi laitteen käytössä. Erehdyin jo hetken ajattelemaan että mittaukset saataisiin ensi viikolla valmiiksi: "Okei, näytteet mukaan ja mittaamaan. Homma on hoidettu parissa tunnissa...". Menin sitten ilmoittamaan laboratoriomme apulaisproffalle että menisin tekemään mittaukset ensi viikolla. Hän otti asiakseen ilmoittaa että olisi ensi viikolla kiireinen. Sanoin että eipä tuo haittaa selviäisin mittauksista itseksenikin. Apuproffa kertoi ettei hän sitä epäillytkään, mutta hänen nyt vain täytyisi olla mukana ensimmäisellä kerralla... O_o ... ... ... juu

Pääsimme sitten apuproffan kanssa yhteisymmärrykseen että häneltä löytyisi hieman aikaa maanantaiaamulla. Hän tiedusteli toisen labran opiskelijalta että onnistuisiko mittaaminen tällöin. Kuten arvata saattaa, niin opiskelija oli juuri maanantaina kiireinen mutta muut päivät kävisivät. Apuproffa kyseli vielä meilillä että sopisiko tiistai-iltapäivä minulle. Kuinka sattuikaan niin se olisi ensi viikolla ainut ajankohta joka ei taasen sopisi minulle. Seuraavan kerran apulaisproffan kalenterissa on kuulemma tilaa kuukauden päästä, joten pari tuntia kestävä mittaus saa vielä toistaiseksi odottaa ainakin kuukauden päivät. Tämähän on toki täysin ymmärrettävää, koska eihän nyt tietenkään ole soveliasta että kaltaiseni maanmatonen tulisi mittailemaan ilman apulaisprofessorin henkilökohtaista esittelyä...

Se siitä tehokkuudesta sitten...

Terveystarkastus 2

Tänään tuli taas käytyä yliopiston vuosittaisessa terveystarkastuksessa. Johan viime käynnistä olikin vierähtänyt reilut neljä kuukautta. Homma hoitui saamaan tyyliin kuin viimeksikin, sillä erotuksella etten joutunut erikseen matkustamaan pääkampukselle. Yliopiston lääkintätiimi keuhkoröntgenautoineen oli nimittäin saapunut turvaamaan terveyttämme viereiseen rakennukseen. Vikaa ei miehestä löydetty ja onnistuin jopa puhumaan itseni ulos röngenkuvailusta, joten aikaakaan ei tähän leikkimiseen tarvinnut juurikaan uhrata.

Kyselin myös hieman lääkärisedältä että miksi niitä keuhkoröntgenkuvia niin hanakasti otetaan. Vastauksena sain kuulla tarinoita vanhoista tuberkuloositapauksista, sekä jostain toisesta taudista jonka japaninkielinen nimi meni kuitenkin hieman ohi. Olisikohan ollut keuhkoahtauma tms. Setä jutteli  myös jotain keuhkosyövän etsimisestä, mutta enpä tosin tiedä paljonko röntgenkuvat tähän auttavat.

Aamupäivän piristys oli respan tätien reaktio, kun kirjoitin nimeni japanilaisia äänteitä kuvaavilla tavumerkeillä, eli katakanalla. Se oli heille jotain aivan käsittämättömän hienoa. Kyseisen merkistön opetteluun kuluu kuitenkin vajaa viikko, joten reaktio oli ehdottoman perusteltu.

Jälkijäristyksiä

Itse järistys eivätkä sen paremmin jälkijäristyksetkään ole Kiotossa tuntuneet, mutta niiden sivuvaikutuksia on ollut huomattavissa. Henkilökohtaisesti suurimpia seuraamuksia on ollut ensiviikkoisen konferenssin peruuntuminen. Konferenssi oli tarkoitus järjestää Yokohamassa, eli siis Japanin Espoossa, mutta perjantaina ilmoitettiin ettei tapahtumaa tultaisi järjestämään. Varsin riemukkaan ilmoituksesta teki se tosiasia, että olin juuri torstaina saanut hiottua japaninkielisen esitelmäni valmiiksi. Eipä siis mennyt hukkaan sekään viikko töissä. 

Nettisivuilla oli kuitenkin muistettu mainita että konferenssiesitykset "lasketaan" pidetyiksi tapahtuman peruuntumisesta huolimatta. Turha siis odotella ilmoittautumismaksujakaan takaisin tilille. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Korruptioillallinen

Japanilaiset firmat rekrytoivat uusia työntekijöitä lähes yksinomaan vastavalmistuneiden yliopistokasvattien joukosta. Halutuimpia ominaisuuksia työntekijäkandidaateissa eivät ole kielitaito, tekninen osaaminen tai oikeastaan minkään muunkaan sortin osaaminen, vaan pikemminkin yliopisto josta hakija on valmistumassa. Näin ollen arvostetuimpien yliopistojen opiskelijat ovat haluttua riistaa, ja keinot rekrytoimiseen ovat moninaisia.

Muutama viikko sitten eräs labran entinen opiskelija saapui Tokiosta asti esittelemään nykyisen firmansa toimintaa. Tämän hetkiset opiskelijat kuuntelivat jampan selostuksia ja "laadukkaita" vitsejä koko päivän. Illan hämärtyessä tultiin minulta kysymään haluaisinko lähteä kaupungille syömään. Firma kustantaisi ruokailut kaikille kiinnostuneille, joten ei muuta kuin nimi listaan ja kaupungille hummailemaan.

Cool dining.

Päädyimme lopulta hienoon japanilaistyyliseen ravintolaan, jossa söimme n:n ruokalajin aterian jota säestivät labran entisen opiskelijan kaskut uudesta työpaikastaan. Ruoka oli erinomaista, mutta parasta oli tietenkin hinta. Nyt kun vielä muistaisin mistä firmasta oli kyse ja mikä oli firman toimiala...

Viekasta ravintoneuvontaa

Lounas on yksi päivän kohokohdista työskentelipä sitten missä maassa hyvänsä. Lounasaikaan meillä on tapana mennä labraporukalla kampuksen ruokalaan, jossa on tarjolla hyvää ja monipuolista ruokaa edulliseen hintaan. Heti ensimmäisellä viikolla aloin kiinnittämään ruuan lisäksi huomiota kassatädin ojentamaan kuittiiin. Sen alareunassa vaikutti nimittäin olevan melkoisen paljon tarinaa, joten työkaverien mussuttaessa viimeisiä riisinjyviään aloin lueskelemaan kuittia tarkemmin.

Pohjimmaiseksi oli tulostettu ostamani aterian sisältämä energiasisältö (kcal), sekä kalsium- (mg), suola- (g) ja proteiinipitoisuus (g). Kuinka kätevää, eikös totta. Tämän lisäksi ylle oli printattu ohjeellinen ravintosisältösuositus yhdelle aterialle, sekä miehille että naisille erikseen. Käytössä on asioiden yksinkertaistamiseksi ns. idioottikoodaus, missä ateria on jaettu punaisiin, vihreisiin ja keltaisiin pisteisiin, joista jokainen on 80 kcal:n arvoinen. Esim. miehelle suositeltu annoskoko on täten 2pt. punaista, 1pt. vihreää, ja 7pt. keltaista. Värien merkitystä ei kuitissa ole sen tarkemmin lähdetty avaamaan, koska sehän saattaisi olla liian hämmentävää huippuyliopiston tutkijoille ja opiskelijoille, mutta eiköhän jokainen kykene nuo suunnilleen päättelemään.

Suositusten alle on tulostettuna ostetun aterian ravintosisältö, joten sitä voi näppärästi vertailla ohjeellisiin arvoihin. Ruokalassa on myynnissä lähinnä erisorttisia valmiiksi annosteltuja ruokia, joten ravintoarvojen määritys on ilmeisimmin tapahtunut etukäteen.

Kuittiin on eriteltynä hinnan lisäksi suositus yhden aterian ravintosisällöstä. Lisäksi nuolten osoittamiin kohtiin on kirjattu ostamasi aterian ravintoarvot (punainen (proteiinit?), vihreä (kasvikset, ja vihannekset?) ja keltainen (rasvat, ja kenties hiilihydraatit???)).

Itse ainakin olen huomannut miten kuittiin tulostuvat arvot ohjailevat osittain omia ruokatottumuksia "parempaan" suuntaan, sillä ohjeellisia arvoja tulee tavoitelleeksi lähes alitajuisesti. Lisäksi kuitin alalaitaan tulostuva kilokalorimäärä on omiaan rajoittamaan ylensyöntiä. Vastaava systeemi olisi kenties syytä lanseerata Suomeenkin.

Epäkiitollinen osa-aikatyö

Enpä haluaisi olla tuo kaveri puvun sisällä. Sääliksi kävi.

Tai ehkä kyseessä olikin pelkkä fashion statement.

Tehokasta työskentelyä

Tänään iltapäivällä neljän maissa tuli yllättävä seisaus omiin hommiin, kun työkaverit ilmoittivat että on aika lähteä siivoamaan kampusaluetta. Niinpä kaikki työntekijät professoreita myöten kokoontuivat infopisteelle, jossa oli jaossa muovipusseja ja työhanskoja. Tämän jälkeen kukin laboratorio lähti siivoamaan heille osoitettua ulkoaluetta.

Kun ottaa huomioon että kyseinen yliopisto on pärjännyt kansainvälisissä yliopistovertailuissa huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi yksikään suomalainen opinahjo, tuntuu väkisinkin hieman oudolta että huippututkijoiden työaikaa haaskataan näinkin turhanpäiväisiin aktiviteetteihin. Lisäksi kampusalue ei alunperinkään ollut epäsiisti, joten suurin osa "roskista" mitä ihmiset pusseihinsa näyttivät keräävän oli lähinnä kuivuneita lehtiä ym. maatuvaa luonnon materiaalia.

Herääkin kysymys että tuottiko roskien keräys kaikkine muovipusseineen ja kertakäyttötyöhanskoineen enemmän roskia kuin mitä saatiin kerätyksi. Ilmeisesti joitain asioita täytyy vain tehdä tottumuksen vuoksi, jotta ihmisille saadaan hyvä mieli. Lopuksi kaikille tietenkin vielä jaettiin 0,5 litran muovisia virvoitusjuomapulloja ekoteemaan sopivasti.

Salattu vapaapäivä

Menin maanantaiaamulla kiltisti töihin, kun kukaan ei ollut toisinkaan ohjeistanut. Ulko-ovelle saapuessani huomasin sen olevan lukittu. Se aukesi kuitenkin näppärästi vastikään saamallani avainkortilla. Laboratorion ovelle saapuessani en ollut yhtä onnekas. Tai miten sen nyt ottaa. Ovi oli siis lukossa eivätkä valot työhuoneessa olleet päällä. Labratiloihin ei minulla avainta ollut, joten ajattelin luovuttaa. Viereisen labran tiloissa oli kuitenkin porukkaa paikalla joten päätin vielä tiedustella tilannetta heiltä. Kävi ilmi että noin 10 prosenttia tutkimushenkilökunnasta saapuu yleensä lomienkin aikana töihin. Oman labrani henkilökunta ei ilmeisimmin tähän joukkoon kuulu, joten huokaisin helpotuksesta ja päätin nauttia vapaapäivästä hyvällä omatunnolla.

Naapurilabran proffa vaikutti olevan erittäin pahoillaan siitä etten pääsisi töihin. Kyseli vielä onko Suomessa yleensä tapana tehdä töitä sunnuntaisin ja lomapäivinä. Vaikutti kuitenkin sen verran mukavalta mieheltä etten viitsinyt alkaa vedättämään.

Tänään olikin taasen normipäivä töissä ja lähes kaikki jäivät vielä labraan puurtamaan kun itse suuntasin kuuden jälkeen kotia kohti.

Kuvakollaasi

Aamulla oli melkoisen kuollut olo eilisen salikeikan jäljiltä, mutta olo on nyt kuitenkin hieman parempi joten tässä tulee niitä lupaamiani kuvia.

Yllä oleva näkymä avautuu minulle asunnosta poistuessani. Tuo taustalla näkyvä betonihirvitys on kampuksen päärakennus. Se onkin melkoisen massiivinen rakennus, eikä kuvassa näy siitä kuin murto-osa. Minun työpaikkani sijaitsee kyseisen rakennuskompleksin itäpuolella, joten kämpiltä kävelee sinne helposti alle kymmenessä minuutissa.

Tämä arkitehtuurin taidonnäyte on puolestaan omaa labraani lähinnä oleva sisäänkäynti. Ovesta sisään, hissillä kolmanteen kerrokseen ja sitten ollaankin jo melkein perillä.

Tässä näette huikean työpisteeni. Huolimatta julkkisstatuksestani suurena ulkomaalaisena tutkijana ei minulle kuitenkaan myönnetty omaa työhuonetta.

Suurin osa työpisteistä on ängetty yhteen ja samaan huoneeseen, joka ei ole kovinkaan iso, kuten kuvasta näkyy. Ainoastaan professoreilla on omat työhuoneet.

Professoreista puheenollen, kävin tänään labran proffien kesken reilun tunnin neuvonpidon siitä mitä minun tulisi tehdä seuraavien 18 kuukauden aikana. Pääproffa sanoi että hänellä on erittäin suuret odotukset suhteeni ja hän toivoi minun kirjoittavan kolme tieteellistä artikkelia ennen lähtöäni. Eipä siinä muuta auttanut kuin nyökytellä ja hymyillä. Kolme artikkelia 1,5 vuodessa on suhteellisen paljon, joten saa nähdä miten käy.

Lisäksi pääproffa löi käteeni 700-sivuisen sähkökemian opuksen, ja käski lukea sen. Viimeksi olen tainnut opiskella kemiaa lukiossa, joten eihän siitä ole edes kymmentä vuotta. Helppo homma :P

Labrassa on myös tapana pitää viikottainen kokous jossa opiskelijat esittelevät tuloksiaan. Kaikki eivät onneksi joudu esiintymään viikottain, mutta esitysvuoro sattuu omalle kohdalle keskimäärin joka toinen viikko. Minun olisi myös tarkoitus aloittaa esitysten pito ensivuoden alusta lähtien. Mkäpä sen rattoisampaa. No, tuleepahan ainakin harjoiteltua esiintymistä.

Tein tänään myös mielenkiintoisen huomion lukiessani työhuoneen ilmoitustaulua. Siinä nimittäin luki että klo 10.00 jälkeen töihin saapuvat joutuvat maksamaan 100 yenin suuruisen myöhästymissakon. Sata yeniä ei ole kovin suuri summa, mutta mikä asiasta tekee mielenkiintoisen on se että suurin osa maisteri- ja tohtoriopiskelijoista ei saa mitään palkkaa työskentelystään labrassa. Orjatyövoiman käyttö ei ole mikään uusi asia, mutta enpä ole ennen kuullut että joku olisi keksinyt vielä laskuttaa orjia laiskottelusta.

Pitää varmaan pyrkiä pääsemään paikalle ajoissa, jottei kukkaro ala turhaan kevenemään. Vaihtoehtoisesti voisi tietty maksaa suosiolla sen 2000 yeniä etukäteen ja nukkua koko kuukauden aamulla pitkään. Ehkäpä se klo 10 ei ole kuitenkaan niin paha. Voisihan se myöhästymisrajapyykki olla jo klo 7.00 jälkeen.