torstai 7. lokakuuta 2010

Kuvakollaasi

Aamulla oli melkoisen kuollut olo eilisen salikeikan jäljiltä, mutta olo on nyt kuitenkin hieman parempi joten tässä tulee niitä lupaamiani kuvia.

Yllä oleva näkymä avautuu minulle asunnosta poistuessani. Tuo taustalla näkyvä betonihirvitys on kampuksen päärakennus. Se onkin melkoisen massiivinen rakennus, eikä kuvassa näy siitä kuin murto-osa. Minun työpaikkani sijaitsee kyseisen rakennuskompleksin itäpuolella, joten kämpiltä kävelee sinne helposti alle kymmenessä minuutissa.


Tämä arkitehtuurin taidonnäyte on puolestaan omaa labraani lähinnä oleva sisäänkäynti. Ovesta sisään, hissillä kolmanteen kerrokseen ja sitten ollaankin jo melkein perillä.


Tässä näette huikean työpisteeni. Huolimatta julkkisstatuksestani suurena ulkomaalaisena tutkijana ei minulle kuitenkaan myönnetty omaa työhuonetta.


Suurin osa työpisteistä on ängetty yhteen ja samaan huoneeseen, joka ei ole kovinkaan iso, kuten kuvasta näkyy. Ainoastaan professoreilla on omat työhuoneet.


Professoreista puheenollen, kävin tänään labran proffien kesken reilun tunnin neuvonpidon siitä mitä minun tulisi tehdä seuraavien 18 kuukauden aikana. Pääproffa sanoi että hänellä on erittäin suuret odotukset suhteeni ja hän toivoi minun kirjoittavan kolme tieteellistä artikkelia ennen lähtöäni. Eipä siinä muuta auttanut kuin nyökytellä ja hymyillä. Kolme artikkelia 1,5 vuodessa on suhteellisen paljon, joten saa nähdä miten käy.

Lisäksi pääproffa löi käteeni 700-sivuisen sähkökemian opuksen, ja käski lukea sen. Viimeksi olen tainnut opiskella kemiaa lukiossa, joten eihän siitä ole edes kymmentä vuotta. Helppo homma :P

Labrassa on myös tapana pitää viikottainen kokous jossa opiskelijat esittelevät tuloksiaan. Kaikki eivät onneksi joudu esiintymään viikottain, mutta esitysvuoro sattuu omalle kohdalle keskimäärin joka toinen viikko. Minun olisi myös tarkoitus aloittaa esitysten pito ensivuoden alusta lähtien. Mkäpä sen rattoisampaa. No, tuleepahan ainakin harjoiteltua esiintymistä.

Tein tänään myös mielenkiintoisen huomion lukiessani työhuoneen ilmoitustaulua. Siinä nimittäin luki että klo 10.00 jälkeen töihin saapuvat joutuvat maksamaan 100 yenin suuruisen myöhästymissakon. Sata yeniä ei ole kovin suuri summa, mutta mikä asiasta tekee mielenkiintoisen on se että suurin osa maisteri- ja tohtoriopiskelijoista ei saa mitään palkkaa työskentelystään labrassa. Orjatyövoiman käyttö ei ole mikään uusi asia, mutta enpä ole ennen kuullut että joku olisi keksinyt vielä laskuttaa orjia laiskottelusta.

Pitää varmaan pyrkiä pääsemään paikalle ajoissa, jottei kukkaro ala turhaan kevenemään. Vaihtoehtoisesti voisi tietty maksaa suosiolla sen 2000 yeniä etukäteen ja nukkua koko kuukauden aamulla pitkään. Ehkäpä se klo 10 ei ole kuitenkaan niin paha. Voisihan se myöhästymisrajapyykki olla jo klo 7.00 jälkeen.

9 kommenttia:

  1. Loistava idea toi sakko! Paikalla täytyy olla vaikkei mitään tekisikään. Joko sua on varoitettu, että "pääproffa" ottaa joka päivä n. tunnin päiväunet työhuoneessaan ja silloin sinne ei parane mennä? Montako päivää sait aikaa lukea sen kirjan?

    JS

    VastaaPoista
  2. Joo toi systeemi kuulostaa erittäin järkevältä, ja on varmasti omiaan lisäämään työnteon tuloksellisuutta. Itse lähdin eilen joskus kuuden maissa pois, mutta kaikki muut jampat jäi vielä labraan vaikkei ne mun nähdäkseni ollut tehnyt siellä mitään järkevää viimeiseen tuntiin. Ehkä niillä oli tauko päällä. Mene ja tiedä.

    Noista päiväunista mua ei ole vielä informoitukaan. Pitääkin olla varuillaan.

    Kirjan lukemiseen ei määrätty mitään aikarajaa, mutta sain puhuttua itselleni pari kuukautta Suomesta jääneiden rästihommien tekoon, joten kirjalla ei toivottavasti ole mikään kiire. Josko saisin sen vuoden loppuun mennessä lueskeltua.

    VastaaPoista
  3. Sehän tossa maassa on ihmeellistä, että kaikki on töissä 10 - 14 tuntia päivässä, vaikka kukaan ei oikeasti tee mitään järkevää kuin enintään pari tuntia päivässä. Samaan tosin törmäsin pari viikkoa sitten Madridissa, jossa 2 professoria ja yksi teknikko jaksoi ihmetellä 3 tuntia rikki mennyttä tietokoneen näyttöä. Ensimmäisinä kahtena päivänä erehdyin kaksi kertaa tappamaan tekemättömyyden kyllästymistä sanomalla meneväni kahville laitoksen kahvilaan. Tästä seurasi n. 10 min. soittelu ja jatko-opiskelijoiden luona kiertäminen, kunnes puolet laitoksen professoreista ja lähes kaikki jatko-opiskelijat olivat kerääntyneet yhteen ja oli vihdoin mahdollista lähteä kahville. Tämän jälkeen keskusteltiin vähintään 5 min. siitä kenellä on etuoikeus maksaa kaikkien läsnäolevien kahvit. Tästä viisastuneena, seuraavina päivinä valehtelin meneväni tupakalle kun menin kahville.

    Toisaalta luennoitsijalle paikka oli mahtava. Kolmen tunnin luennoinnin jälkeenkin jatko-opiskelijat jaksoivat vielä kysellä 20 min. Joko opiskelijat olivat oikeasti kiinnostuneita asiasta tai sitten he näyttelivät hyvin. Sen tarkempaa analyysiä en halua lähteä asiasta tekemään, etten pahoita mieltäni.

    Ei pitänyt kirjoittaa blogia blogin sisälle, mutta vähän nyt karkas. Olihan tässäkin se kulttuurien kohtaaminen yhteisenä tekijänä.

    JS

    VastaaPoista
  4. Homma tuntuu tosiaan toimivan niin, ettei sillä ole mitään valiä mitä tekee kunhan on vaan paikalla. Esim. vierustoverini tuntuu viettävän valtaosan työpäivästä surffaillen erinäisillä nettisivuilla, jotka eivät nähdäkseni ole kovinkaan relevantteja työnteon kannalta. Voin vain kuvitella millaista meininki on Espanjassa.

    Kahvivaikeuksista huolimatta Madridin matka meni ilmeisesti kuitenkin hyvin? Suomessa olisi kolmen tunnin luennoinnin jälkeen aika hiljaista kysymysten kanssa.
    Mitenkäs muuten herra VTC voi?

    VastaaPoista
  5. Ihan hyvin VTC:llä kai menee. Hierarkiassa edellä oleva sai juuri tenure trackin, joten ilmeisesti jonkinlainen ylennys on luvassa. Toisaalta opetustaakka taitaa olla vielä Suomeakin suurempi, joten se verottaa rankasti tutkimusta. Siellä annetaan melkein kaikista kursseista aamu- ja iltapäiväluennot eri luennoitsijoiden toimesta!!!! Tentti on sitten taas yhteinen. Meillä ei resurssit kovin moneen kurssiin riittäisi. VTC:lläkin on tutkimus nyt hajonnut aika moneen suuntaan (kuten allekirjoittaneellakin), joka jossain vaiheessa voi kääntyy itseään vastaan.

    JS

    VastaaPoista
  6. Viimeksi kun juteltiin, niin V taisi tosiaan olla siirtynyt tutkimaan jotain biopuolen juttuja. Kaipa Espanjassakin sitten tutkitaan vähän sitä mihin satutaan rahaa saamaan.

    VastaaPoista
  7. Yksityispuolella Japanissa on sama meininki. Muut vetävät pitkää päivää, vaikka mitään ei oikein saada aikaiseksi. Itse hämään kaikkia pitämällä statistiikan kirjaa auki pöydällä, silloin tällöin vaihdan siihen sivun.

    Eräs japanilainen jo tunnustikin, että japanilaisten tuottavuus on pohjaluokkaa.

    VastaaPoista
  8. Nyt kun laskee yhteen 1+1, niin Japanissa ja Espanjassa on järkyttävä byrokratia yliopistoissa(kin). Ilmeisesti tämä kääntyy jossain vaiheessa tutkimuspuolellakin pelkäksi näennäistekemiseksi. Kun tämän ottaa huomioon, ei tarvitse olla hirveän suuri nero arvatakseen mihin suuntaan Suomen yliopistokulttuuri on menossa viimeaikaisten uudistusten myötä. Eli heipä hei Nokia ja tervetuloa syvä pudotus kansantalouteen.

    JS

    VastaaPoista
  9. Olin kyllä tietoinen yksityispuolen "ongelmista", mutten odottanut että sama pätisi myös yliopistolla. Ilmeisesti on tärkeämpää näyttää siltä että tekisi töitä kuin oikeasti saada jotain aikaiseksi.

    Täytyy vain toivoa ettei Suomessa meininki mene samanlaiseksi.

    VastaaPoista