Perillä

No niin, perillä ollaan. Enpä sitten ehtinytkään blogia päivitellä ennen lähtöä, mutta eipä tuo haitanne. Tästä lähtien päivitystahti varmastikin kiihtyy.

Saavuin Japaniin maanantaiaamuna hieman jälkeen aamukahdeksan paikallista aikaa. Väsy oli tietenkin kova pitkien lentojen jälkeen, mutta jaksoin kuitenkin sinnitellä iltakymmeneen ennen nukkumaan menoa, joten unirytmi saatiin heti oikeisiin uomiin.

Lennot menivät kohtuullisen hyvin vaikkakaan reititys ei ollut mitenkään optimaalinen. Minulle ei oltu suotu vapautta varata lentojani itse, vaan stipendin myöntänyt taho tilasi ne puolestani. Kolme viikkoa ennen lähtöä sain liput sähköpostiini. Siinä olikin sitten ihmettelemistä kun näin millainen voittajakombo oli kohdalle osunut. Kyseessä oli siis sikamaisen kalliit liput mahdollisimman epäkäytännöllisellä reitityksellä. Sen sijaan että olisin lentänyt suoraan Helsingistä Osakaan,  matka taittui Frankfurtin kautta. No eipä tuossa muuten mitään, mutta Frankfurt on Japaniin nähden täysin vastakkaisessa suunnassa, joten ensin lennettiin 2,5 h väärään suuntaan ja sitten uudestaan Helsingin vierestä Japaniin.

Toinen asia mikä lipussa pisti silmään oli hinta. Vaikkakin liput oli tilattu viimehetkellä, niin kyllä 3850 € on siltikin melkoisen suolainen hintapyyntö. Samaan aikaan Finnairilta olisi saanut vielä viikkoa ennen lähtöä suorat lennot Osakaan 1500 € halvemmalla. Onneksi minua ei velvoitettu maksamaan lentojani, vaan niiden hinta kuuluu stipendiin.

Ajattelin että koska hinnat ovat kohdallaan niin voin surutta vaatia paikkaa bisnesluokassa. Mutta  yllätyksekseni Helsinki-Vantaan check-in:ssä olikin vastassa pelkkä kone. Enkä nyt puhu mistään saksalaisesta virkailijatädistä, vaan siellä oli kosketusruudullinen laatikko, joka tulosti boarding passit. Syöttäessäni lentoni tietoja koneeseen ei tarjolla ollut kuin sikaosaston paikkoja, joten ei siinä auttanut muuta kuin valita oma soppinsa muiden piruparkojen joukosta.

Frankfurtissa kävin Lufthansan tiskillä ystävällisesti tiedustelemassa mahdollisuuksistani päästä bisnesluokkaan. Näytin e-lippussa olevia hintatietoja ja kysyin että olisikohan minun mahdollisesti tarkoitus saada istuin bisnesluokasta. Täti katsoi lippua, otti puhelimen käteensä ja tiedusteli asiaa. Itsehän en Saksaa puhu, mutta tässä puhelu lyhykäisyydessään:

"Saksaa ... saksaa ... saksaa ... 3850 € ... lisää saksaa ... "

*klik*

"And here are your new tickets sir. The business lounge is right over there."

Frankfurt - Osaka -väli menikin sitten rennommin bisnesluokassa. Hieman tosin jäi kaivelemaan se että kävellessäni paikalleni kuljin Lufthansan überbisnesluokan läpi jossa oli vielä muhkeammat penkit ja ainoastaan kahdeksan matkustajapaikkaa. Lisäksi kyseinen osasto oli erotettu rahvaasta perusbisnesluokkalaisista verholla. Ensikerralla pitää keksiä joku lennokas tarina jolla pääsee istumaan ylimmän eliitin seuraan. Kahden metrin jalkatila ja kolmen lajin illallinen ei vaan tunnu enää riittävän kun tietää että koneessa on matkustajia joilla on vielä mukavammat oltavat.

Osakasta pääsinkin sitten uuden asuntoni ovelle lentokenttätaksilla. Paikallinen proffa soitteli jo kännykkääni ennen kuin olin edes saanut matkatavaroitani lunastettua kentällä. Saavuttuani asuintalon eteen soitin proffalle, jolloin hän tuli näyttämään uuden asuntoni. Kun olin saanut raahattua kamat kämppään ja käytyä suihkussa olikin aika mennä katsastamaan uusi työpaikka. Labran porukka vaikutti mukavalta, mutta jetlagin vuoksi oma takki alkoi olla melko tyhjä. Loppupäivä menikin sitten erinäisten byrokraattisten muodollisuuksien parissa.

Nyt kirjoittelen täältä uudesta kämpästäni, joka siis sijaitsee Ujin kaupungissa. Uji on ihmismäärältään noin Turun kokoinen kaupunki suoraan Kioton eteläpuolella. Käytännössä kaupungit ovat kasvaneet yhteen, joten voidaan sanoa kyseessä on Kioton lähiö. Lähiasemalta pääsee Kioton keskustaan junalla noin 20 minuutissa, eikä välissä tarvitse vaihtaa, joten sijainti on ihan ok. Ajattelin kirjoittaa asunnosta kokonaan oman entryn jahka kerkeän, joten lisää stooria luvassa myöhemmin.