sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Suolaa haav...eiku hampaisiin?

Saimme vierailevan norjalaisprofessorin kanssa laboratorion pääproffalta kutsun tulla illastamaan hänen kotiinsa. Perjantaina töiden jälkeen lähdimme matkaan proffan autolla. Ennen starttausta proffa kuitenkin esitteli erinäisiä lommoja ja naarmuja, joita auto oli vuosien varrella ottanut. Hän myös toisteli matran omaisesti fraasia: "This car is very old...".

Saavuimme perille Kioton prefektuurin etelälaidoille noin tuntia myöhemmin. Proffan vaimo oli laittanut pöydän koreaksi, ja erilaisia herkkuja maistellessa vierähtikin useampi tovi. Yöksi oli tarjolla futonmajoitus tatamihuoneessa.

Ennen nukkumaan menoa kävin pesemässä hampaat. En kuitenkaan tullut ottaneeksi mukaan omaa hammastahnatuubiani, joten lainasin kylppäristä löytynyttä paikallista brändiä. Yllätys oli suuri kun kun harjaamisen aloitettuani ei suuhun tulvahtanutkaan tutunraikasta mintun (tms) makua, vaan suuhun hyökkäsi voimakas suolan maku!?! Tarkempi tarkastelu paljasti karun totuuden, kun tuubin kyljessä olevat sloganit mainostivat suolan hampaita puhdistavaa voimaa. Hrrr...

Seuraavana aamuna oli tarjolla suurin aamiainen mitä olen lähiaikoina syönyt. Aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä katsastamaan viereisestä Naran prefektuurista löytyvää temppeliä. Japanilainen vaatimattomuus kiteytyy suhteellisen hyvin proffan antamassa temppeliä koskevassa kuvauksessa: "It is nothing special ... just the oldest wooden building in the world.". Ihan komea tönöhän se kieltämättä oli.

Koska taifuuni nro 14 ohitti Naran ilman mainitsemisen arvoisia seurauksia, oli ilmakin lauantaina mitä loistavin. Tänään onkin sitten tullut vettä senkin edestä. Loppuun vielä tänään ravintolassa bongaamani kyltti. Kun pelkkä tupakointikielto ei riitä...
Kenties pelkkä "No Smoking" jättäisi liikaa varaa tulkinnalle.

7 kommenttia:

  1. Suolahammastahna oli mullekin aika yllätys kun eka kerran tietämättäni kokeilin. Mutta googlaus kerto että se on kuulemma aika toimivaa... aattelin seuraavaks ostaa itellekin ja testata kunnolla!

    VastaaPoista
  2. Minua ei suola siinä haitannut ollenkaan. Ja se Tohokun suolasuklaa on ihan täyttä namia!! Jenkkifirma McVitiesiltä on myös paikallistakin sorttia, mutta se ei ollut yhtä hyvää.

    VastaaPoista
  3. Ehkä häiritsevin tekijä tuossa hammastahnassa oli ettei se jättänyt suuhun raikasta oloa. Pikemminkin päin vastoin, mutta eiköhän tuohonkin muutaman käyttökerran jälkeen tottuisi :)

    Suolasuklaaseen en ole törmännytkään. Pitääkin pitää silmät tästä lähin auki, jos vaikka sattuisi bongaamaan jostain. Löytyykös tuota ihan peruskombineista?

    VastaaPoista
  4. Juu ei. Ei edes Tohokusta. Jonkun tavaratalon ruokaosasto on aika hyvä veikkaus, eikä sen tarvitse olla edes kalliskaan.

    Löysin juuri Kunitachin Kinokuniyasta HP-kastiketta!
    (^-^)/ Ihan oikeaa!

    VastaaPoista
  5. Pitääpä mennä etsimään. Lähistöllä on yksi suhteellisen iso tavaratalo, joten ehkäpä sieltä löytyisi.

    VastaaPoista
  6. Ilmeisesti ollaan nukuttu samassa huoneessa. Tatamihuone oli aika siisti teenurkkauksineen, mutta futon"patja" oli meikäläiselle liian japanilainen. Muistiko proffa muuten mollata vaimon kokkaustaitoa?

    JS

    VastaaPoista
  7. Juu ihan siisti huone. Taisipa jopa olla muutama sukulainen purkissa siinä nurkkauksen alttarilla.
    Futonilla nukkuminen vaatii tosiaan hieman totuttelua.

    Ei mollannut proffa kokkaustaitoa, mutta läskiksi haukkui ja tyhmäksi. Sain muuten itsekin osani tästä hienosta traditiosta, kun mut esiteltiin jollekin yliopiston isolle pampulle. Kaveri kuuli väärin ja luuli ensin että olen Englannista (England vs. Finland), sitten sainkin seuraavaksi kuulla proffalta miten huono olen lausumaan japania :)

    VastaaPoista