keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Urheilua

Kelvollisen kuntosalin löytäminen asunnon lähistöltä oli heti saapumispäivästä lähtien prioriteettilistan kärkipaikoilla. Tämä johtuen siitä että toinen jaloistani on vieläkin melkoisen heiveröinen, vaatien lisää kuntoutusta ja lihasmassaa. Mikäpä olisikaan parempi tapa saada lisää jerkkua reisiin kuin astella läheiselle salille ja aloittaa kyykky- ja/tai askelkyykkytreenit. Helppoa eikö totta?

Valitettavasti Japanissa kyseinen tehtävä ei olekaan yhtä triviaali  kuin Suomessa. Paikalliset eivät pahemmin tunnu saleista perustavan, joten penkkipunnertajat ja muut makkaraniskat saavat viettää sievoisen tovin googlettamassa ennen kuin lähin testosteronin huuruinen voimannostosali ottaa löytyäkseen.

Netin ja tunisialaisen työtoverin avustuksella onnistuin kuitenkin kartoittamaan lähistöltä kaksi varteenotettavan oloista kuntokeskusta. Molemmista löytyi uima-allas, kuntosali sekä aerobic/ryhmäliikuntatilat. 

Edellä mainittu työkaveri on liittynyt jäseneksi toiseen kuntoklubeista, joten hän luonnollisesti suositteli kyseistä paikkaa. Lisäksi hän oli menossa töiden jälkeen treenaamaan, joten päätin lähteä mukaan tarkastamaan mestan.

Kuntoklubi oli kutakuinkin oletuksia vastaava. Ainoana miinuksena mainittakoon vapaiden painojen suhteellinen olemattomuus, sekä lihaskuntolaitteiden vajavainen valikoima. Juoksumattoja ja kuntopyöriä oli vaikka muille jakaa, mutta koska itse tarvitsisin nimenomaan vapaita painoja eivät kysyntä ja tarjonta täysin kohdanneet.

Treenailut onnistuivat kuitenkin kohtuu hyvin ja tulipa muutama utelias kuntoilija jopa kyselemään mistä olen kotoisin. Reissu oli muuten oikein onnistunut, mutta juuri ennen lähtöä onnistuin suututtamaan erään aasialaisen kaverin perinpohjaisesti. Pukuhuoneessa ei ole nimittäin sallittua pitää kenkiä jalassa, mikä on tietysti aivan ymmärrettävää. Lähtiessäni laitoin kuitenkin epähuomiossa kengät jalkaan jo pukuhuoneen puolella, jolloin kyseinen jamppa alkoi elämöimään pää punaisena. En tiedä oliko heppu kiinalainen vai niin suutuksissa ettei kyennyt kunnolla puhumaan, mutta en  onnistunut erottamaan kuin yhden ainoan sanan, joka oli "kengät".

Otin nopeasti kengät jalasta anteeksi pyydellen, koska tyyppi näytti olevan valmis repimään minut kahtia. Mitä ilmeisimmin kenkien pitäminen jalassa sisällä ei ole leikin asia.

Viikonloppuna ajattelin mennä tarkastamaan toisen salivaihtoehdon, jonka jälkeen onkin aika tehdä päätös siitä kumpaan haluan liittyä. Yksittäiset salikäynnit kun sattuvat maksamaan maltaita.


Ensikerralla luvassa on myös valokuvia.

4 kommenttia:

  1. Älä vaan sekaannu mihinkään säädettäviin salihäkkyröihin! Löhötuoleiksi niihin on ensinnäkin hankala istahtaa, toiseksi väärä istuma-asento vallan hajottaa kropan. Paree vaan ladata maksimit harteille selkänikamien huoleksi ;) Se on muuten voimanostoa eikä voimannostoa. T. Juoksija

    VastaaPoista
  2. Tällä salilla ei tosiaankaan ollut juuri muuta kuin noita laitteita ja kohtuullinen valikoima käsipainoja. Aerobisen kunnon kohotukseen tarkoitettu laitevalikoima olikin sitten huomattavan laaja. Pitää toivoa että toiselta salilta löytyy paremmat valikoimat vapaita painoja.

    En näemmä siis luisunut ensimmäisessä postauksessa asettamistani tavotteista, jossa lupasin että höystäisin tekstiä kirjoitusvirheillä ;)

    VastaaPoista
  3. Salillakäynti on tosi hyvä tapa tavata natiiveja! Itse saan hädintuskin rauhassa vääntää puntteja kun tullaan juttelemaan. Meillä on kyllä lihaskuntolaitteita ihan muillekin jakaa.

    Meillä myös pidetään kengät (sisäkengät, siis) jalassa pukuhuoneen puolella.

    VastaaPoista
  4. Ainakin tuo työkaveri tuntui tosiaan tuntevan suunnilleen puolet asiakaskunnasta. Töissä muut vähän vinoilikin sille siitä että saakohan se yhtään treenattua vai meneekö koko homma pelkäksi tytöille jutteluksi.

    VastaaPoista