Uusivuosi Japanissa

Uusivuosi Japanissa sujui hieman poikkeavissa merkeissä Suomen juhlallisuuksiin verrattuna. Alkuillasta katsoin gaki no tsukai -nimisen ohjelman Uudenvuoden spesiaalia, jossa paikalliset koomikot pyrkivät rangaistuksen uhalla olemaan nauramatta samalla kun ympärillä tapahtuu kaikkea älytöntä. Uusivuosi ei kuitenkaan sujunut pelkästään laatuohjelmia tuijottaen, vaan ennen vuoden vaihtumista suuntasin Yasakan pyhätölle seuraamaan juhlahumua. Kyseinen pyhättö kerää uutenavuotena huomattavan määrän paikallisia, ja näin oli asian laita tänäkin vuonna.

Ihmisiä odottamassa pääsyä Yasakan pyhätölle.

Pääsy juhlapaikalle tapahtui erästä Kioton keskustan pääkatua kävellen. Katu oli tupaten täynnä ihmisiä ja täten suljettu muulta liikenteeltä. Koska väkeä saapuu paikalle massoittain oli paikalla myös lukuisia poliisipartioita ohjaamassa liikennettä. Pyhätölle päästettiin ihmisiä vain "pienissä" erissä, joten omaa vuoroaan joutui odottamaan tovin. Odottelu kylmässä ja ihmismassojen puristuksessa ei ollut herkkua, ja jouduinkin todistamaan miten eräs naishenkilö lähistöllä menetti tajuntansa. Noin parin tunnin vartoilun jälkeen pääsin itsekin etenemään pyhätön portaille ihmismassojen jäädessä odottamaan taakseni vuoroaan.

"Pieni joukko" ihmisiä portaissa.

Pyhätölle mennään uutenavuotena lähinnä rukoilemaan ja hakemaan ns. omikuji -ennustuslappunen, joka kertoo mitä uusivuosi tuo tullessaan. Ympäristöön oli myös pystytetty lukuisia ruoka- ja krääsäkojuja, joissa myytiin mm. mitä erilaisimpia herkkuja. Itse tulin pyhätöllä lähinnä pällistelleeksi meininkiä, sekä ostaneeksi ennustusläpyskän. Ennustuksessa luvattiin semihyvää onnea, joten eivätköhän asiat rullaa kohtuullisen sujuvasti tänäkin vuonna. Ennustuksen paikkaansapitävyys varmistui heti pikimmiten, kun juhlapaikalta löytyi kebab-koju. Sitä piti tietenkin testata, ja eihän se hassummalta maistunut.

.

Omikuji lupailee hyvähköä onnea tuleviin koitoksiin.

Uudenvuoden yö tuli kruunattua nuudeleiden syömisellä ja karaokella. Nuudeleiden syöminen on myös eräs paikallinen juhlaperinne. Pitkien nuudelien ryystäminen ns. toshikoshi soban muodossa on paikallisten uskomusten mukaan kytköksissä pitkään ikään. Yhteenvetona ihan mukava ja erilainen uusivuosi.

Terveiset kulmakunnan pahiksilta

Viime sunnuntaina löysin postilaatikosta pienen paperilapun. Mainoksia löytyy laatikosta usein, joten ajattelin ensin että sellaisesta olisi kyse tälläkin kertaa (tavallaan olikin). Lappua kuitenkin koristi iso rahasäkkiä esittävä piirroskuva sekä seuraava teksti (vapaa käännös):

"Ensimmäiseksi pyydämme (sinua) soittamaan!!

Asia hoituu heti!

30 000 - 100 000 yeniä (noin 300-1000€)

Samana päivänä OK!!

13.00-19.00

*kännykkänumero*"

Kyseessä on ilmeisestikin paikallisten pahisten lainapalvelut. Nyt ei juuri ole pikkurahasta puutetta, joten jätän pikavippien testaamisen toiseen kertaan.

Japanilainen pikavippipalvelu.

Pakollinen liukuhihnasushipostaus

Hienot sushiravintolat ovat Japanissa (ja muuallakin) monesti hintatasoltaan tyyriimmän puoleisia. Onneksi kaltaiselleni rahvaalle väelle on kuitenkin tarjolla myös edullisempia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi ns. liukuhihnasushiravintolat. Kyseisten ravintelien kantava idea on että istumapaikat on aseteltu kapoisen liukuhihnan varrelle, jonka kyytiin kokit asettelevat kiertoon erinäisiä herkkupaloja. Hihnalta asiakas voi vapaasti poimia mieleisensä annoksen ja pistellä sen tyytyväisenä poskiinsa.  Laskutus tapahtuu jälkikäteen lautaspinon perusteella. Monissa ravintoloissa on käytössä lautasten värikoodaus, jossa annoksen alla olevan lautasen väri kertoo sen hinnan (esim. siniset lautaset 200 jeniä). Joissain ravintoloissa saattavat taasen kaikki annokset olla puolestaan 100 jeniä.

Ohessa muutama videopätkä joulukuisesta reissustani yo. kuvaksen mukaiseen ravintolaan.

Vastentahtoinen hiustenleikkuu

Tulipa sitten lauantaina käväistyä yliopiston festivaaleilla, jossa oli tarjolla erinäisiä sirkushuveja. Muun muassa ruokakojuja oli sen tuhannen sorttia. Olin liikkeellä labran opiskelijoiden sekä norjalaisproffan kanssa. Testatuiksi tulivat ainakin vohveliständi ja olut-/makkarakoju.

Erilaiset yliopiston harrastelijakerhot järjestivät festivaaleilla esityksiä, mikä ilmeisesti oli tapahtuman perimmäinen tarkoitus. Kävimmekin katsomassa "Magic Castle" -nimisen taikashow:n, joka oli kieltämättä melkoisen viihdyttävä. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen eräs onneton mortti, joka oli joutunut (ilmeisesti) harrastekerhoonliittymisriittinä istumaan kyltti kädessään festivaaleille. Ohikulkijat saivat sitten leikellä hiustupsuja kaverin päästä samalla kun muut kerholaiset höhöttivät vieressä. Pitihän sitä itsekin auttaa kaveria alamäessä, joten nipsaisin yhden kiehkuran pois jampan ohimolta. Myöhemmin ohittaessani paikkaa oli kaveri kynitty jo lähes kaljuksi.