Kuplamuovi paukkuvainen

Talvi saapui sushimaahan,
Kylmän kera kylään kävi.
Karkeloista kohmeloiset,
Ketaroista kangistuneet.

Nukkuminen mahdotonta,
Kylppärissä karun kylmä.
Sähkölasku karmaiseva,
Mikä neuvoksi nytten?

Kävi toimeen tutkijainen,
Mies pohjan peruilta.
Kylmän ilman vastustaja,
Konvektion kahlitsija.

Kylillä kävi muovit osti,
Päälle teipit tarpeelliset.
Kylmät kohdat kartoitteli,
Lasit hyiset mittaloitsi.

Kuplamuovi paukkuvainen,
Maisemat taakseen piilotti.
Perusteippi tarttuvainen,
Raot tiukasti tilkitsi.

Lämpötila nousevainen,
Asteen parin auttavainen.
Tuulen taakseen teljitseepi,
Silmää myöskin hiveleepi.

Lämmittimen teho nousi,
Carnot'n kiertoa noudattelee.
Eipä pure pakkasukko,
Pihalle jäi pirulainen.

Ainut harmi hyvin pieni,
Ulos jos pitääpi mennä.
Oven herkän aukaistessa,
Varovainen saapi olla.

Kerran teipit irti lähti,
Perkeleitten säestämät.
Uudellehen liimaloitsin,
Lujaa luonnolle käypi.

Hyvää Joulua?

Joulu tuli ja meni. Se oli aika erilainen kuin Suomessa joten eroja oli mielenkiintoista tarkkailla. Paikallisille uusivuosi on huomattavasti joulua suurempi juhla. Niinpä joulua käytetäänkin täällä lähinnä erilaisten tuotteiden markkinointiin.

Ehkäpä mielenkiintoisimpia esimerkkejä tästä on entinen Kentucky Fried Chicken, joka nykyisin tunnetaan ytimekkäämmin KFC:nä. Kyseisen pikaruokaketjun antimet on nimittäin onnistuttu markkinoimaan paikallisille jouluruokana, ja kauppa käy. Muistaisin joskus kuulleeni että ketjun vuotuisesta Japanin myynnistä huomattavan suuri osa ajoittuu Joulun tienoille.

Jouluruuhka KFC:ssä

Menestystarinan juuret ajoittuvat 70-luvulle, jolloin joulukalkkunaa himoinneet amerikkalaiset etsiytyivät paremman puutteessa KFC:n kanapatojen ääreen. Myymälän johtaja pani ilmiön merkille ja suostutteli ketjun pomot laukaisemaan "kurisumasu ni wa kentakkii" -kampanjan (Jouluksi Kentuckyä). Kampanja osoittautui suurmenestykseksi, ja KFC:n pikaruuat ovat tätänykyä integroituneet kiinteäksi osaksi paikallisten joulun viettoa.

Esimerkki KFC:n jouluajan markkinoinnista Japanissa.

Pääsinpä kokemaan kampanjan vaikutukset henkilökohtaisestikin, sillä laboratorion pikkujouluihin tilattiin hieman kanaa KFC:stä. Mikäpäs sen jouluisempaa kuin rasvainen pikaruoka.

Päivän mietelause

Bongattu vaateosaston hintalapusta:

Totuus joka pitää erityisen hyvin kutinsa yläasteen välitunneilla.

Kylmä

Tässäpä valituksen aihe jonka avulla saa varmasti Suomesta sympatiat puolelleen kun siellä taistellaan lunta ja pakkasta vastaan, mutta sanottakoon siltikin että täällä on KYLMÄ. Päivälämpötilat ovat viimeaikoina liikkuneet viiden ja kymmenen asteen välillä, kun taas yöllä lähennellään pakkaslukemia. Myönnettäköön etteivät edellä mainitut lämpötilat kuulosta kovinkaan pahoilta, mutta on syytä ymmärtää että kyseessä on hyvin erityyppinen kylmyys suomalaiseen varianttiin verrattuna. Suomalainen kylmyys on ilmastollista, kun taas paikallista kylmyyttä voisi kutsua rakenteelliseksi.

Rakenteellinen kylmyys on sitä kun herää aamulla ennen herätyskellon pärähtämistä siihen että on vaan niin kylmä. Tällä viikolla asuntoni lämpötila on laskenut kymmenen asteen tienoille, ja pahempaa on ilmeisesti tiedossa. Kylmyys on sitä luokkaa että joka päivä tuntuu siltä kuin oltaisiin metsäleirillä. Ainoana erona on että lähin metsikkö siintää horisontin vuortenrinteillä.

Tänään päätin tehdä asialle jotain, ja läksin läheiseen ostoskeskukseen tarkoituksenani ostaa infrapunalämmitin. Sellainen tarttuikin mukaan reilun neljänkympin hintaan. Kotiin päästyäni tulin istuneeksi laitteen edessä puolituntia tekemättä mitään. Hieman kuin nuotion ääressä istuisi. Voisikohan tuon kanssa paistaa makkaroita...

Infrapunalämmitin on hieno laite.

 Lisäksi tuli myös ostettua eräänlaisia lämpöä generoivia laastareita (?), joita voi liimailla vaatteisiin kiinni. Tarjolla oli useampaa eri sorttia joiden käyttöaika vaihteli 12-24 tunnin välillä. Lämmitysteho perustuu ilmeisesti rautajauheen ja aktiivihiilen välillä tapahtuvaan kemialliseen reaktioon. Yritin tuloksetta etsiä netistä tarkempaa tietoa. Tuntuvat kuitenkin toimivan ihan mukavasti.

Mystinen rautajauhe-aktiivihiililämmitin.

Myynnissä näytti olevan myös sähkölämmityksellä varustettuja mattoja, joten mikäli ilmat kylmenevät niin tiedän mitä ostan seuraavaksi.

Fine dining

Kaupunki jossa asustelen on nimeltään Uji. Se on tunnettu lähinnä vihreästä teestään ja historiallisista nähtävyyksistään. Kyseinen kaupunki on myös yksi Genji Monogatarin tapahtumapaikoista, jota kai voitaisiin luonnehtia eräänlaiseksi Japanin Kalevalaksi. On toki hienoa että kaupungilla on näinkin rikas historia, mutta samalla paikka tuntuu jääneen polkemaan paikalleen ja on nykyään enemmänkin Kioton unelias lähiö. Haittapuolena tässä on tietenkin se ettei asuntoni ympäristöstä löydy juurikaan esimerkiksi ravintoloita. Olen yrittänyt kysellä paikallisilta hieman ravintolavinkkejä, mutta tähän asti kuulemistani huonoista neuvoista paras on ollut: "Ei kannata kävellä ulkona öisin, sillä lähistöllä sijaitsee mielisairaala". Voi tosin olla että mielisairaala on vain leikkimielinen kiertoilmaus työpaikkanani toimivalle yliopiston tutkimuskampukselle. Mene ja tiedä.

Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton. Sillä lähistöltä löytyy muutama kohtuullisen hyvä leipomo/konditoria. Vaikka leipomot eivät empiiristen kokeideni perusteella toisistaan juuri eroakaan, niin yksi niistä pesee kuitenkin muut paikat suosiossa mennen tullen. Liikkeen nimi on Tamakitei, jonka joku nimeltä mainitsematon taho on kuulemani mukaan valinnut aikoinaan Japanin parhaaksi leipomoksi.

Paikan suosion huomaa konkreettisesti viikonloppuisin, jos sattuu kävelemään kaupan ohi. Liike itsessään on todella pieni ja yleensä jonoa onkin kertynyt ulos asti.

Paikallisia jonottamassa tuoreita leivoksia.

No onhan noita jonoja tietysti muissakin liikkeissä, mutta aika harvalla kymmenen neliön liikkellä on omaa parkkipaikkaa. Autovirta viereisellä tiellä on liikkeen suosion vuoksi viikonloppuisin niin käsittämätön, että parkkipaikan edestä löytyy järjestään setä ohjaamassa liikennettä.

Setä tekemässä työtä jolla on tarkoitus.

Tottahan kun moinen paikka sijaitsee vain kivenheiton päästä asunnoltani, niin eihän sitä ole voinut olla testaamatta. Paikalliset luokittelevat liikkeen "pan yasan" -termillä, joka kirjaimellisen käännöksen mukaan olisi leipäkauppa. Leipää tuolla ei muutamia hassuja sämpylöitä lukuunottamatta kuitenkaan myydä, joten itse luokittelisin paikan ennemminkin leipomoksi tai konditoriaksi. Maistamani perusleivokset ovat olleet kieltämättä ihan laadukkaita ja hyviä. Perusleivoksien lisäksi tarjolla on myös hieman mielikuvituksellisempia tuotoksia, kuten esimerkiksi viimeksi ostamani mustikkajuustoleivos, jonka sisältä paljastui vielä pähkinöitä mmm...hmm...

Kokonaisuutena paikka vaikuttaa laadukkaalta, kunhan vaan pysyy "normaaleissa leivoksissa" eikä erehdy ostamaan jotain epämääräistä Japanilaista nakkipiiloa.

Tutkijana Japanissa blogi antaa paikalle neljä tähteä (****). Nakkipiilot saavat kolme "mit vit" -merkintää (WtfWtfWtf).

Hakuprosessi - osa 2

Viimeksi kerroin haastattelusta. Tänään paljastuu miten hakuprosessin loppu sujui.

Noin puolitoistaviikkoa haastattelun jälkeen sain sähköpostin, jossa ilmoitettiin että minut oli valittu haastattelun, kokeiden ja paperihaun perusteella hakijoiden joukosta jatkoon. Seuraava askel prosessissa oli toimittaa tosite terveydentilastani suurlähetystöön. Tositetta varten tuli minun läpikäydä  perusteellinen terveystarkastus. Tarkastukseen kuului suurinpiirtein kaikki mitä kuvitella saattaa alkaen verikokeista, unohtamatta tietenkään jo klassikoksi muodostunutta keuhkoröntgenkuvaa.

Raportoituani terveydentilani Japanin hallitukselle, tuli minun seuraavaksi hakea paikkaa vastaanottavasta yliopistosta. Tämä osuus olisi saattanut olla hermojaraastava ellei minulla olisi esimieheni ansiosta ollut jo paikkaa valmiiksi tiedossa. Aikaa paikan varmistamiseen oli nimittäin vain reilu kuukausi, jonka jälkeen papereiden oli määrä olla täytettynä suurlähetystössä. Muutamaa kaavakkeen täyttöä ja postireissua myöhemmin sain kuitenkin oikeilla nimikirjoituksilla varustetut lomakkeet toimitettua perille.

Tämän jälkeen seurasikin lähes puolen vuoden radiohiljaisuus, joka rikkoutui uudenvuoden tienoilla ilmoitukseen  paikan varmistumisesta. Byrokraattisten muodollisuuksien jälkeen (joiden yksityiskohdat jäivät onnekseni itselleni epäselviksi) sain lopullisen varmistuksen paikasta helmikuun alussa.

Kaikenkaikkiaan prosessi ei kokonaisuudessaan ollut alun haastattelujen jälkeen kovinkaan paha. Tästä suuri kiitos kuuluu suurlähetystön ystävälliselle ja avuliaalle henkilöstölle. Mikäli jotain varjopuolia haluaisi etsiä, niin sanottakoon että prosessi sisälsi melkoisen paljon odottelua ja epätietoisuutta, mutta onhan se tietenkin hyvä että kulttuurisopeutusjakso on integroitu kiinteäksi osaksi hakuprosessia.

Terveystarkastus

Tänään pääsin osallistumaan paikalliseen rituaaliin, joka ala-astetyyliin toistuu vuosittain. Kyseinen rituaali on tietenkin terveystarkastus, johon osallistuminen ei muuten ole valinnaista.

Homma alkoi vakuuttavasti aamulla virtsanäytteenotolla. Tämä suoritus oli annettu kotitehtäväksi, joten eipä siinä sen ihmeempiä. Työvälineiksi olin saanut muovisen pipetin joka oli varustettu korkilla, sekä eräänlaisen paperisuppilon. Tarkoituksena oli täyttää ensin suppilo, ja sen jälkeen "harvestoida" sato pipetillä. Paperisuppiloilla on näemmä kuitenkin tapana muuttaa muotoaan kun ne täytetään nesteellä, joten suppilo löytyi hyvin nopeasti pöntöstä (onneksi ei sentään lattialta). Parempi tuuri ensi kerralla.

Itse tarkastusta varten jouduin matkustamaan kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle pääkampukselle. Perille päästyäni kävi ilmi etten ollut tulossa tarkastukseen yksin. Paikalle oli lisäkseni saapunut toisenkymmentä eksyneennäköistä ulkomaalaista korkillisine muovipipetteineen.

Lämmittelyksi oli varattu paikallisten vanha suosikki, japanilaiset kaavakesulkeiset. Kaavakkeiden täyttämisen jälkeen testailtiin hieman näköä ja verenpainetta. Seuraavaksi oli vuorossa pituus ja paino, jotka tietenkin kirjattiin huolella ylös. Lopun kruunasi aina yhtä hämmentävä keuhkoröntgenkuva, jonka tarkoitus ei ole minulle vieläkään täysin selvinnyt. Onko tuberkuloosi muka niin yleinen sairaus Japanissa, että keuhkoröntgen tarvitaan vuosittain?

Yhteenvetona terveystarkastus ei kuitenkaan ollut niin perinpohjainen kuin olin pelännyt sen olevan. Toisaalta olisi saattanut olla mielenkiintoista testailla (tai pikemminkin joutua testatuksi) jotain eriskummallisempia terveystarkastushilavitkuttimia.