Viimeksi kerroin haastattelusta. Tänään paljastuu miten hakuprosessin loppu sujui.
Noin puolitoistaviikkoa haastattelun jälkeen sain sähköpostin, jossa ilmoitettiin että minut oli valittu haastattelun, kokeiden ja paperihaun perusteella hakijoiden joukosta jatkoon. Seuraava askel prosessissa oli toimittaa tosite terveydentilastani suurlähetystöön. Tositetta varten tuli minun läpikäydä perusteellinen terveystarkastus. Tarkastukseen kuului suurinpiirtein kaikki mitä kuvitella saattaa alkaen verikokeista, unohtamatta tietenkään jo klassikoksi muodostunutta keuhkoröntgenkuvaa.
Raportoituani terveydentilani Japanin hallitukselle, tuli minun seuraavaksi hakea paikkaa vastaanottavasta yliopistosta. Tämä osuus olisi saattanut olla hermojaraastava ellei minulla olisi esimieheni ansiosta ollut jo paikkaa valmiiksi tiedossa. Aikaa paikan varmistamiseen oli nimittäin vain reilu kuukausi, jonka jälkeen papereiden oli määrä olla täytettynä suurlähetystössä. Muutamaa kaavakkeen täyttöä ja postireissua myöhemmin sain kuitenkin oikeilla nimikirjoituksilla varustetut lomakkeet toimitettua perille.
Tämän jälkeen seurasikin lähes puolen vuoden radiohiljaisuus, joka rikkoutui uudenvuoden tienoilla ilmoitukseen paikan varmistumisesta. Byrokraattisten muodollisuuksien jälkeen (joiden yksityiskohdat jäivät onnekseni itselleni epäselviksi) sain lopullisen varmistuksen paikasta helmikuun alussa.
Kaikenkaikkiaan prosessi ei kokonaisuudessaan ollut alun haastattelujen jälkeen kovinkaan paha. Tästä suuri kiitos kuuluu suurlähetystön ystävälliselle ja avuliaalle henkilöstölle. Mikäli jotain varjopuolia haluaisi etsiä, niin sanottakoon että prosessi sisälsi melkoisen paljon odottelua ja epätietoisuutta, mutta onhan se tietenkin hyvä että kulttuurisopeutusjakso on integroitu kiinteäksi osaksi hakuprosessia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti