Japanilaisilla on tapana kehua ulkomaalaisten japanin taitoa - aina. Olipa siihen sitten aihetta tai ei. Tämä on selkeästi ulkoa opeteltu kohteliaisuus ja moni paikallinen tuntuukin pikemminkin ajattelevan että heidän kielensä opetteleminen on länsimaalaisille Mount Everestin valloittamista pyörätuolissa istuen vastaava uroteko. On tietenkin totta että esimerkiksi monet amerikkalaiset eivät vuosikausien Japanissa oleskelun jälkeenkään tunnu osaavan kuin muutamia murtuneella japanilla lauottuja fraaseja, mutta eipä valtaosa kyseisen maan edustajista loista muissakaan kielissä. Vastoin monien japanilaisten uskomuksia ei heidän kielensä oppiminen kuitenkaan ole järin vaikeaa, jos siihen vain viitsii hieman paneutua.
Tänään sain taas oudon muistutuksen japanilaisten asenteista liittyen japanin kieleen ja ulkomaalaisiin. Tutkimusryhmämme viikottaisiin palavereihin osallistuu varsinaisten ryhmänjäsenten lisäksi eräs labran proffan alaisuudessa aikoinaan väitöskirjansa tehnyt ja sittemmin teollisuuden palvelukseen siirtynyt tutkija. Kuten valtaosalla japanilaisista, niin myös hänellä oli tapana kommunikoida kanssani alkuun englanniksi, ja kuten valtaosa japanilaisista, ei hänkään juuri kyseistä kieltä hallitse. Vuodenvaihteeseen saavuttaessa hän oli kuitenkin jo siinä määrin vakuuttunut japanin taidoistani että siirtyi kommunikoimaan pelkästään japaniksi. Tänä vuonna hän ei ole yrittänyt puhua minulle englantia kertaakaan... paitsi tänään. Mikähän mahtoi laukaista tämän yllättävän muutoksen? No tietenkin se että hän halusi kehua japanin taitojani!?!
Avataanpa hieman tilanteen taustoja. Kyseinen kaveri teki tutkimustani varten erittäin olennaisia mittauksia ja lähetti minulle sähköpostilla mittaustuloksia, josta oli minulle suurta hyötyä. Kuten on tapana, niin sähköpostiviesteihin vastataan. Japanissa on tietenkin normaalia vastata japaniksi, joten kirjoitin jampalle muutaman kappaleen pituisen kiitosviestin normijapanilla (käyttäen tietenkin japanilaisia merkkejä). Vastausta en viestiini saanut, mutta tämänpäiväiseen viikkopalaveriin saapuessaan kaveri tuli juttelemaan. Ihmettelin hieman mistä tuulee kun kaveri aloitti puhumaan englantia, mutta en asiasta pahemmin välittänyt koska sitä nyt vaan sattuu täällä melko usein. Palaverin jälkeen kun olin lähdössä kotiin, niin samainen kaveri pysäytti minut ja alkoi englanniksi kehua miten hyvällä japanilla olin kirjoittanut viestini. Vastailin kaverille japaniksi ja helpotuksekseni muutaman lauseen jälkeen hänenkin puheensa palasi rikkoutuneesta englannista takaisin japaniin. Kävi ilmi että hän oli todella yllättynyt että osasin kirjoittaa japania (vaikka olen pitänyt useita esityksiä labran viikkopalavereissa japaniksi), ja kyseli muun muassa miten olin opiskellut kieltä. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen päätös päivälle, mutta hieman minua jäi askarruttamaan mystinen logiikka yllättävän englantiin vaihtamisen takana näin vuoden tauon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti