perjantai 1. huhtikuuta 2011

Up in the ass - Part II: Fist of fury

Koska vatsa oli vielä tänäänkin (viikko oireiden alkamisen jälkeen) melkoisen kipeä, niin päätin käydä morjestamassa lääkärisetää uudemman kerran. Tällä kertaa päivystämässä oli eri kirurgisetä kuin viimeksi. Kaveri katseli hieman papereitani ja kyseli kysymyksiä samalla kun minulta mitattiin kuume. 37,4-astetta, eli pientä lämpöä siis. Sitten tuli jälleen käsky makuulle. Kaveri tunnusteli vatsaa hetken, jonka jälkeen totesi että kun nyt on kulunut kuitenkin jo viikko niin hän määrää antibiootteja. Kaveriksi sain lääkkeitä vatsakipuun ja ripuliin. Hip hei.

Lääkärisetä totesi loppuun että jos vatsa ei näillä lääkkeillä ala paranemaan, niin sitten itse suolistossa saattaa olla jotain häikkää. Siinä tapauksessa meinaavat kuulemma tunkea kameran meikän hanuriin... HEHHEEEEHEHEEEEE!!!!

Enpä ole ikinä toivonut yhtä paljon että antibiootit hoitaisivat homman. Tony Halmetta siteeraten: "Exit only"... :D

11 kommenttia:

  1. Tämmöisiä "nettituttulääkäreitä" ei oikeastaan kannattaisi kuunnella, mutta joskus vastaavan varalle, Takeda Kampo -niminen ummetuslääke on erittäin tehokas, vaikka se on 100% rehua. Kiinalaisia sellaisia. Dimetikon-pohjaiset lääkkeet veisivät turvotuksen, mutta Japanista saa vain sillä heikommalla simetikonilla.

    Japanilaiset vatsavaivat ovat ikäviä. Kerro jos ei hommasta tule mitään, Tokiosta löytyy eurooppalaisia sisätautispesialisteja. Kelpasi minulle.

    VastaaPoista
  2. Ummetus ei ole ollut ongelmana, vaan pikemminkin päin vastoin. Katsotaan josko tämä tästä tokenisi. Jos tilanne ei ensiviikolla ala normalisoitumaan, niin otan mielelläni vastaan tuntemiesi spesialistien yhteystietoja.

    VastaaPoista
  3. Pääsit kumminkin ihan tutkimuksiin helpolla, vaikkei kokemus ollutkaan vissiin kauhean mieltä ylentävä. Omien kokemusteni pohjalta täkäläiset lääkärit ei kyl paljoa tapaa ylimääräisiä kysellä eikä myöskään kerro juurikaan sairaudesta, jollei ite huomaa kysyä. Siis tyyliin "annan lääkettä, tuu uudestaan jos ei parane", eikä kerrota ees kunnolla mikä sairaus vois olla kyseessä tai miten sitä muuten vois hoitaa (ja sit seuraava lekuri totee et "ei tää noilla ainakaan parane")...

    VastaaPoista
  4. Palvelutaso vaikutti tuossa lähisairaalassa ihan hyvältä tosiaan. Olin hieman skeptinen sinne mennessäni, mutta yllätyin positiivisesti. Lääkärit kyselivät alkuun hieman oireista ja kertoilivat sitten mahdollisista taudin aiheuttajista jne.

    Katsotaan nyt sitten mitä tuleman pitää ja muuttuuko mieli. Toivottavasti ei enää tarvitsisi sairaalan palveluita käyttää.

    VastaaPoista
  5. Tuostahan muodostuu sulle ihan kiva harrastus.

    VastaaPoista
  6. Auttaa aika lailla kun lääkäri ei koko ajan mieti että "ymmärtääköhän nyt tuo tuossa...". Minullakin ruokamyrkytyksen aikaan pääsiin sairaalassa tutkimuksiin, mutta eipä nuo mihinkään päätyneet. Kun kuume vaan nousi, hopsin saman kunnan yksityiselle, joka kommentoituani sairaalareissua osasi täydentää itse kaksi kolmasosaa puheistani ja osui aivan oikeaan.

    Sairaaloissa olisi pelit ja vehkeet, mutta osaajat ovat ihan jossain muualla.

    Jokos japanilaisten kanakeitto eli okayu on tullut testattua?

    Niin ja se klinikka Tokiossa on nimeltään "Tokyo Medical and Surgical Clinic".

    VastaaPoista
  7. Tatu:

    Juu, tiedä vaikka sais uusia paljon sairastelevia kavereita.

    Acjama:

    On tuota okayuakin tullut litkittyä. Myös erilaiset nuudeliannokset ovat tulleet viimeaikoina tutuiksi. Aika nuorta jamppaa ainakin tuolla tuntui olevan lääkärin hommaa hoitamassa. Tiedä sitten ovatko edes vielä valmistuneet. Onkohan japanilainen lääkis yhtä susihuonoa laatua kun kaikki muu yliopistokoulutus täällä. Ehkei kannata kysellä kysymyksiä joihin ei halua kuulla vastausta...

    VastaaPoista
  8. Suosittelen et yleensä kannattaa vähintäänkin kuikuilla klinikan nettisivuilta, ovatko sen lääkärit valmistuneet jostain ns. laadukkaasta yliopistosta vaiko kenties kirjekurssiopiston eläinlääketieteen laitokselta. Nettisivujenkin perusteella voi jo vähän arvailla vetääkö puljua joku setä, joka on viimeksi päivittänyt tietonsa lääketieteestä 60-luvulla...

    VastaaPoista
  9. Toi on kuitenkin jo ihan sairaala eikä mikään pikkuklinikka, joten luulisi että lääkäreiltä jotain vaaditaan. Laitteissakin löytyy, siellä nimittäin näyttäisi mm. olevan MRI-kuvantamislaite jne. Ehkäpä se on juuri niinkuin Acjama sanoi, eli laitteet löytyy mutta osaajat ovat jossain muualla.

    VastaaPoista
  10. No sit tietty.
    Tokiossa ainakin tahtoo olla niin et jos yrittää isompaan sairaalaan ilman lähetettä niin saa varautua maksamaan monesti tuhdit lisämaksut siitä.

    VastaaPoista
  11. Se on kyllä toisaalta ihan ymmärrettävää Tokion kokoisessa metropolissa. Tää on vissiin niin pieni käpykylä Japanin mittakaavassa että sairaalaan voi marssia miten tahtoo. Eipä tuolla ainakaan mikään ihan mahdoton väenpaljous ole ollut. Lähinnä vain vanhuksia.

    VastaaPoista