Uusi kämppä

Uudessa kämpässä on tullut asuskeltua jo syyskuun puolelta, joten ihan uusi se ei itselleni enää ole. En ole kuitenkaan saanut ruoskittua itseäni kirjoittamaan esittelyä, joten korjataanpa tämä epäkohta nyt. Nykyinen asumukseni on edelliseen asuntoon verrattuna huomattavasti pienempi, mutta vuokra on lähes puolitoistakertainen. Syy tähän on yksinkertainen: siirryin yliopiston asuntolasta yksityiseen vuokra-asuntoon. Vaikka vuokrani kallistuikin, niin uusi asuntoni on kuitenkin sisältä erittäin hyvässä kunnossa ja niinpä yliopiston retrokalustetun kämpän 80-luvun maalaismeininki on vaihtunut värikkääseen cityasumiseen. Mutta siirrytäänpä pidemmittä puheitta asiaan, ja annetaan kuvien hoitaa puhuminen.

Näkymä sisääntullessa on kutakuinkin seuraavanlainen. Ikkunalasista ei juurikaan näy läpi, joten maisemien katselu ei onnistu ilman parvekkeen ovien aukaisua.

Yliopiston asunnosta poiketen nykyinen asunto ei ollut valmiiksi kalustettu, joten kalusteet ja kodinkoneet piti ostaa itse aina jääkaapista alkaen. Kyseinen piristävän oranssi yksilö lähti mukaani läheisestä kierrätysliikkeestä reilun sadan euron hintaan. Keittiön tilanpuutetta olen paikkaillut mm. ripustamalla juomamukit jääkaapin kylkeen kiinnitettyihin koukkuihin.

Uusi (ahdas) keittiöni johon ostin kuvassa näkyvän pienen induktiolevyn. Keittiössä ei oikeastaan ole mitään järkevää paikkaa astioille, mikä on hieman epäkäytännöllistä.

Kylppäri on taasen modulimallinen, joten eipä siitä sen enempää.

Kylppärin oven vierestä löytyy paneli, jonka avulla voi säätää lämmitetyn veden lämpötilaa. Vesi lämpiää kaasun avulla, eikä tämä käyttökokemusteni perusteella ole järin kätevää. Vesi on välillä turhan viileää, kun taas lämpötila saattaa äkillisesti ampaista ylös. Tämä on erityisen mukavaa jos sattuu olemaan suihkussa.

Lattialla lojuva rättiröykkiö koostuu futonista, ohuesta vaahtomuovipatjasta, tyynystä ja vuodevaatteista. Futon levittyy huoneen lattialle ennen matkaa höyhensaarille. Oikealla näkyy matala pöytä ja japanilaistyyppinen lattiatuoli.

Huoneen toisella seinustalla on viihde- ja ruokakeskus, joka koostuu telkkarista, sekä veden- ja riisinkeittimistä.

Seinustalle on hankittu myös pieni ja hutera vaatetanko takkeja yms varten.

Huoneesta löytyy myös isohko kaappi, joka se ei valitettavasti sisällä vaatetankoa...

Parvekkeelle olen sijoittanut pesukoneen, joka irtosi ilmaiseksi kotiinpalaavalta ranskalaistutkijalta.

Näkymä parvekkeelta ei ole kehumisen arvoinen. Talojen kattojen ja puhelinpylväiden lisäksi ei nähtävää juurikaan ole. Kokonaisuutena kämppä on kuitenkin toimiva ja mukava. Ei siis valittamista.

Uusivuosi Japanissa

Uusivuosi Japanissa sujui hieman poikkeavissa merkeissä Suomen juhlallisuuksiin verrattuna. Alkuillasta katsoin gaki no tsukai -nimisen ohjelman Uudenvuoden spesiaalia, jossa paikalliset koomikot pyrkivät rangaistuksen uhalla olemaan nauramatta samalla kun ympärillä tapahtuu kaikkea älytöntä. Uusivuosi ei kuitenkaan sujunut pelkästään laatuohjelmia tuijottaen, vaan ennen vuoden vaihtumista suuntasin Yasakan pyhätölle seuraamaan juhlahumua. Kyseinen pyhättö kerää uutenavuotena huomattavan määrän paikallisia, ja näin oli asian laita tänäkin vuonna.

Ihmisiä odottamassa pääsyä Yasakan pyhätölle.

Pääsy juhlapaikalle tapahtui erästä Kioton keskustan pääkatua kävellen. Katu oli tupaten täynnä ihmisiä ja täten suljettu muulta liikenteeltä. Koska väkeä saapuu paikalle massoittain oli paikalla myös lukuisia poliisipartioita ohjaamassa liikennettä. Pyhätölle päästettiin ihmisiä vain "pienissä" erissä, joten omaa vuoroaan joutui odottamaan tovin. Odottelu kylmässä ja ihmismassojen puristuksessa ei ollut herkkua, ja jouduinkin todistamaan miten eräs naishenkilö lähistöllä menetti tajuntansa. Noin parin tunnin vartoilun jälkeen pääsin itsekin etenemään pyhätön portaille ihmismassojen jäädessä odottamaan taakseni vuoroaan.

"Pieni joukko" ihmisiä portaissa.

Pyhätölle mennään uutenavuotena lähinnä rukoilemaan ja hakemaan ns. omikuji -ennustuslappunen, joka kertoo mitä uusivuosi tuo tullessaan. Ympäristöön oli myös pystytetty lukuisia ruoka- ja krääsäkojuja, joissa myytiin mm. mitä erilaisimpia herkkuja. Itse tulin pyhätöllä lähinnä pällistelleeksi meininkiä, sekä ostaneeksi ennustusläpyskän. Ennustuksessa luvattiin semihyvää onnea, joten eivätköhän asiat rullaa kohtuullisen sujuvasti tänäkin vuonna. Ennustuksen paikkaansapitävyys varmistui heti pikimmiten, kun juhlapaikalta löytyi kebab-koju. Sitä piti tietenkin testata, ja eihän se hassummalta maistunut.

.

Omikuji lupailee hyvähköä onnea tuleviin koitoksiin.

Uudenvuoden yö tuli kruunattua nuudeleiden syömisellä ja karaokella. Nuudeleiden syöminen on myös eräs paikallinen juhlaperinne. Pitkien nuudelien ryystäminen ns. toshikoshi soban muodossa on paikallisten uskomusten mukaan kytköksissä pitkään ikään. Yhteenvetona ihan mukava ja erilainen uusivuosi.

Joulukakku

Joulun viettoon Japanissa kuuluu olennaisena osana joulutäytekakku. Jouluruuasta ei ainakaan itselleni tule ensimmäisenä mieleen kakku, joten päätin ottaa selvää mistä kyseinen perinne on saanut alkunsa. Pikainen kyselykierros japanilaisten kavereiden keskuudessa ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Tästä johtuen turvauduinkin mahtavan interwebin apuun. Wikipedia tietää kertoa kakkuperinteen löytyvän useammastakin maasta, mutta perinteen alkuperää ei artikkelissa käsitellä. Nopea haku eräällä g-kirjaimella alkavalla hakukoneella ei kuitenkaan pettänyt, ja niinpä sainkin jäljitettyä joulukakun juuret 1800-luvun Englantiin. Pääasia kuitenkin on että kakku maistuu hyvältä - oli sitten Joulu tai ei.

Aatonaaton kakkukahvit.

Terveiset kulmakunnan pahiksilta

Viime sunnuntaina löysin postilaatikosta pienen paperilapun. Mainoksia löytyy laatikosta usein, joten ajattelin ensin että sellaisesta olisi kyse tälläkin kertaa (tavallaan olikin). Lappua kuitenkin koristi iso rahasäkkiä esittävä piirroskuva sekä seuraava teksti (vapaa käännös):

"Ensimmäiseksi pyydämme (sinua) soittamaan!!

Asia hoituu heti!

30 000 - 100 000 yeniä (noin 300-1000€)

Samana päivänä OK!!

13.00-19.00

*kännykkänumero*"

Kyseessä on ilmeisestikin paikallisten pahisten lainapalvelut. Nyt ei juuri ole pikkurahasta puutetta, joten jätän pikavippien testaamisen toiseen kertaan.

Japanilainen pikavippipalvelu.

Purkka-automaatti

Sain kaverilta lahjaksi purkka-automaatin. Aika simppeli laite, mutta yllättävän hauska. Tehty lähinnä pahvista, joten tuskin kestää isältä pojalle, mutta eipä tuon ole tarkoituskaan.

Daikichi gamu!

Sisältä löytyy purkkaa.

Automaatti ladattuna...

Ja lopuksi näyte laitteesta toiminnassa. On se vaan jännää miten paljon iloa näinkin simppelistä laitteesta saa revittyä. Olisikohan tälle markkinoita Suomessa...

Puhuttepa hyvää japania

Japanilaisilla on tapana kehua ulkomaalaisten japanin taitoa - aina. Olipa siihen sitten aihetta tai ei. Tämä on selkeästi ulkoa opeteltu kohteliaisuus ja moni paikallinen tuntuukin pikemminkin ajattelevan että heidän kielensä opetteleminen on länsimaalaisille Mount Everestin valloittamista pyörätuolissa istuen vastaava uroteko. On tietenkin totta että esimerkiksi monet amerikkalaiset eivät vuosikausien Japanissa oleskelun jälkeenkään tunnu osaavan kuin muutamia murtuneella japanilla lauottuja fraaseja, mutta eipä valtaosa kyseisen maan edustajista loista muissakaan kielissä. Vastoin monien japanilaisten uskomuksia ei heidän kielensä oppiminen kuitenkaan ole järin vaikeaa, jos siihen vain viitsii hieman paneutua.

Tänään sain taas oudon muistutuksen japanilaisten asenteista liittyen japanin kieleen ja ulkomaalaisiin. Tutkimusryhmämme viikottaisiin palavereihin osallistuu varsinaisten ryhmänjäsenten lisäksi eräs labran proffan alaisuudessa aikoinaan väitöskirjansa tehnyt ja sittemmin teollisuuden palvelukseen siirtynyt tutkija. Kuten valtaosalla japanilaisista, niin myös hänellä oli tapana kommunikoida kanssani alkuun englanniksi, ja kuten valtaosa japanilaisista, ei hänkään juuri kyseistä kieltä hallitse. Vuodenvaihteeseen saavuttaessa hän oli kuitenkin jo siinä määrin vakuuttunut japanin taidoistani että siirtyi kommunikoimaan pelkästään japaniksi. Tänä vuonna hän ei ole yrittänyt puhua minulle englantia kertaakaan... paitsi tänään. Mikähän mahtoi laukaista tämän yllättävän muutoksen? No tietenkin se että hän halusi kehua japanin taitojani!?!

Avataanpa hieman tilanteen taustoja. Kyseinen kaveri teki tutkimustani varten erittäin olennaisia mittauksia ja lähetti minulle sähköpostilla mittaustuloksia, josta oli minulle suurta hyötyä. Kuten on tapana, niin sähköpostiviesteihin vastataan. Japanissa on tietenkin normaalia vastata japaniksi, joten kirjoitin jampalle muutaman kappaleen pituisen kiitosviestin normijapanilla (käyttäen tietenkin japanilaisia merkkejä). Vastausta en viestiini saanut, mutta tämänpäiväiseen viikkopalaveriin saapuessaan kaveri tuli juttelemaan. Ihmettelin hieman mistä tuulee kun kaveri aloitti puhumaan englantia, mutta en asiasta pahemmin välittänyt koska sitä nyt vaan sattuu täällä melko usein. Palaverin jälkeen kun olin lähdössä kotiin, niin samainen kaveri pysäytti minut ja alkoi englanniksi kehua miten hyvällä japanilla olin kirjoittanut viestini. Vastailin kaverille japaniksi ja helpotuksekseni muutaman lauseen jälkeen hänenkin puheensa palasi rikkoutuneesta englannista takaisin japaniin. Kävi ilmi että hän oli todella yllättynyt että osasin kirjoittaa japania (vaikka olen pitänyt useita esityksiä labran viikkopalavereissa japaniksi), ja kyseli muun muassa miten olin opiskellut kieltä. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen päätös päivälle, mutta hieman minua jäi askarruttamaan mystinen logiikka yllättävän englantiin vaihtamisen takana näin vuoden tauon jälkeen.

VOL - kannettava kaiutin

Marraskuun lopussa tarttui eräiden joulujuhlien arpajaisista matkaan jännä vimpain jonka esittelen seuraavaksi.

VOL Portable Speaker.

Kyseessä on pienikokoinen kaiutin, jonka voi liittää esimerkiksi mp3-soittimeen tai vaikkapa puhelimeensa. Härvelin on suunnitellut Hironao Tsuboi -niminen jamppa, josta en ainakaan itse ollut aiemmin kuullut. Kaverin nettisivuilla näyttäisi kuitenkin olevan melkoisen cooleja ja pelkistettyjä tuotteita. Myös kaiuttimen suunnittelu aina pakkausta myöten noudattaa samaa pelkistettyä linjaa. Pieni googlailu paljastaa että kaiutin on aikoinaan suunniteltu British American Tobacco -nimisen suuryhtiön laskuun. Kurkataanpa pakkauksen sisälle.

Pakkauksen sisältö.

Pakkauksen sisältä löytyy kaiuttimen lisäksi japanin kielinen ohjekirja, pieni mainoslehtinen, sekä USB-liitin ja normikuulokeliitin. USB-liitin on tarkoitettu laitteen akun lataamiseen. Käyttöaikaa luvataan kaksi tuntia. Pistetäänpä kaiutin pieneen testiin.

Kaiutin kytkettynä mp3-soittimeen.

Musiikki päälle ja kaiutin alkaa "soimaan". Ääni on suunnilleen sellainen kuin moiselta purkilta sopii odottaa - erittäin ohut siis. Mutta mutta... kun kaiuttimen asettaa kiinteää alustaa vasten, niin äänenlaatu paranee huomattavasti. Ei tämä vielä aivan hyvän läppärin kaiuttimien tasolle yllä, mutta siltikin positiivisehko yllätys. Muhkeiden bassosointujen ystävien ei kannata kuitenkaan vaivautua. Laitetaan vielä loppuun teksti pakkauksen kannesta, joka kaikessa surrealistisuudessaan on oudon piristävä:

"VOL: Abbreviation of volume. This
not only means volume, content,
magnitude of sound, etc., but also
directly means an "audio knob" of a
stereo, etc. In addition, "VOL" can
be associated also with a rotating
image, as it appears in such words
as "revolve" or "convolve"