Suolaa haav...eiku hampaisiin?

Saimme vierailevan norjalaisprofessorin kanssa laboratorion pääproffalta kutsun tulla illastamaan hänen kotiinsa. Perjantaina töiden jälkeen lähdimme matkaan proffan autolla. Ennen starttausta proffa kuitenkin esitteli erinäisiä lommoja ja naarmuja, joita auto oli vuosien varrella ottanut. Hän myös toisteli matran omaisesti fraasia: "This car is very old...".

Saavuimme perille Kioton prefektuurin etelälaidoille noin tuntia myöhemmin. Proffan vaimo oli laittanut pöydän koreaksi, ja erilaisia herkkuja maistellessa vierähtikin useampi tovi. Yöksi oli tarjolla futonmajoitus tatamihuoneessa.

Ennen nukkumaan menoa kävin pesemässä hampaat. En kuitenkaan tullut ottaneeksi mukaan omaa hammastahnatuubiani, joten lainasin kylppäristä löytynyttä paikallista brändiä. Yllätys oli suuri kun kun harjaamisen aloitettuani ei suuhun tulvahtanutkaan tutunraikasta mintun (tms) makua, vaan suuhun hyökkäsi voimakas suolan maku!?! Tarkempi tarkastelu paljasti karun totuuden, kun tuubin kyljessä olevat sloganit mainostivat suolan hampaita puhdistavaa voimaa. Hrrr...

Seuraavana aamuna oli tarjolla suurin aamiainen mitä olen lähiaikoina syönyt. Aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä katsastamaan viereisestä Naran prefektuurista löytyvää temppeliä. Japanilainen vaatimattomuus kiteytyy suhteellisen hyvin proffan antamassa temppeliä koskevassa kuvauksessa: "It is nothing special ... just the oldest wooden building in the world.". Ihan komea tönöhän se kieltämättä oli.

Koska taifuuni nro 14 ohitti Naran ilman mainitsemisen arvoisia seurauksia, oli ilmakin lauantaina mitä loistavin. Tänään onkin sitten tullut vettä senkin edestä. Loppuun vielä tänään ravintolassa bongaamani kyltti. Kun pelkkä tupakointikielto ei riitä...

Kenties pelkkä "No Smoking" jättäisi liikaa varaa tulkinnalle.

Miksi vesijuoksu ei menestynytkään Japanissa

Viimeisen vuoden sisällä olen käynyt usein vesijuoksemassa. Paitsi että vesijuoksu on oikein tehtynä erittäin tehokasta liikuntaa, tarjoaa se myös oivan mahdollisuuden tavata kypsän iän saavuttaneita vastakkaisen sukupuolen edustajia. Olin kuullut että vesijuoksua olisi mahdollista harrastaa myös Japanissa, joten ajattelin luonnollisesti mennä kokeilemaan. Liittyessäni paikalliseen kuntoklubiin teimme lyhyen kierroksen, jossa minulle esiteltiin klubin tarjoamat liikuntafasiliteetit. Kierros kulki myös uima-altaan ohi, jolloin kysäisin esittelijältä vesijuoksumahdollisuudesta. Jostain syystä hän ei kuitenkaan oikein tuntunut ymmärtävän kysymystäni, joten päättelin ettei vesijuoksu luultavasti tulisi onnistumaan.

Kun liittymisestäni kuntoklubiin oli kulunut reilu viikko päätin mennä testaamaan uima-altaan. Ensimmäinen eroavaisuus suomalaiseen allaskulttuuriin verrattuna on uimalakin käyttöpakko. Kyseinen tapa tuntuu olevan normina japanilaisissa uimahalleissa, joten asia ei tullut yllätyksenä. Lisäksi lakkeja oli myynnissä klubin aulassa, eikä sellaisen hankkiminen täten muodostunut ongelmaksi. Niinpä siirryinkin uusine lakkeineni altaan laidalle, ja aloin tähyillä mahdollisia vesijuoksuvöitä. Ennakko-oletukseni osui kuitenkin oikeaan, eikä vöitä ollut näköpiirissä. Sen sijaan erinäisiä vaahtomuovisia kellukelautoja yms. löytyi suhteellisen runsaasti. Mieluisen apuvälineen löydettyäni siirryin altaaseen.

Altaan matalapääty olikin sopivasti kellukehyllyn vieressä. Asemoin itseni tyhjälle radalle ja aloin polskia kohti vastakkaista päätyä käsilläni kellukkeeseen tukeutuen. Vaikka vesijuoksua onkin tullut harrastettua, niin viimekertaisesta uimareissusta oli varmastikin ehtinyt vierähtää puolisentoista vuotta. Niinpä olinkin suhteellisen väsynyt saavuttaessani altaan päädyn, ja päätin levätä hetken. Suureksi yllätyksekseni huomasin jalkojeni ylettyvän altaan pohjaan. Allas olikin koko pituudeltaan ainoastaan 120 cm syvä. Tämä selittänee miksi kysymykseni vesijuoksumahdollisuuksista saivat osakseen vain kummaksuvia katseita.

Pian viereiselle radalle ilmestyikin ryhmä vesikävelijöitä, jotka opastetusti kävelivät jonossa altaan päästä päähän erilaisia koreografioita samanaikaisesti suorittaen. Altaan laidalla oli myös uimavalvoja, joka piti huolta ettei kukaan vain pääsisi hukkumaan. Ymmärrän kyllä etteivät kuolleet asiakkaat ole hyvää mainosta kuntoklubille, mutta kyseiseen altaaseen hukkumista voidaan pitää Darwin palkinnon arvoisena suorituksena.

Kun itsesuojeluvaisto pettää...

...saattaa tulla ostaneeksi lähikaupasta nattou-papuja. Silloin ei käy syyttäminen muita kuin itseään. The school of hard knocks baby...

Tehokasta työskentelyä

Tänään iltapäivällä neljän maissa tuli yllättävä seisaus omiin hommiin, kun työkaverit ilmoittivat että on aika lähteä siivoamaan kampusaluetta. Niinpä kaikki työntekijät professoreita myöten kokoontuivat infopisteelle, jossa oli jaossa muovipusseja ja työhanskoja. Tämän jälkeen kukin laboratorio lähti siivoamaan heille osoitettua ulkoaluetta.

Kun ottaa huomioon että kyseinen yliopisto on pärjännyt kansainvälisissä yliopistovertailuissa huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi yksikään suomalainen opinahjo, tuntuu väkisinkin hieman oudolta että huippututkijoiden työaikaa haaskataan näinkin turhanpäiväisiin aktiviteetteihin. Lisäksi kampusalue ei alunperinkään ollut epäsiisti, joten suurin osa "roskista" mitä ihmiset pusseihinsa näyttivät keräävän oli lähinnä kuivuneita lehtiä ym. maatuvaa luonnon materiaalia.

Herääkin kysymys että tuottiko roskien keräys kaikkine muovipusseineen ja kertakäyttötyöhanskoineen enemmän roskia kuin mitä saatiin kerätyksi. Ilmeisesti joitain asioita täytyy vain tehdä tottumuksen vuoksi, jotta ihmisille saadaan hyvä mieli. Lopuksi kaikille tietenkin vielä jaettiin 0,5 litran muovisia virvoitusjuomapulloja ekoteemaan sopivasti.

Tänään nähtyä

Jouduin tänään vierailemaan yliopiston pääkampuksella sähköpostihakemuslomakkeen täyttääkseni. Yliopiston päärakennuksen edessä näin jotain mikä sai minut pysähtymään hetkeksi. Kaksi opiskelijaa nimittäin pyöritteli hyppynaruja kampuksen pääaukion vieressä. Kyseessä oli vieläpä kaksi miespuolista opiskelijaa... ... ... leikkimässä ala-astelaistyttöjen leikkejä.

Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, mutta se ei tarkoita etteikö voisi siltikin hyväksyä. Ihan hauskaltahan tuo sitäpaitsi näytti.

Kämppä - osa 1

Suurena suomalaisena tutkijana ei kämpän hankinta tuottanut suurempia ongelmia - ainakaan itselleni. Homma hoitui erittäin vaivattomasti paikallisen yliopiston henkilökunnan suosiollisella avustuksella. Täytin ainoastaan hakemuslomakkeen yliopiston asuntolaan, josta kämppä sitten järjestyikin.

Koska yliopiston kämppiä on tarjolla suhteellisen rajallisesti, jouduin "tyytymään" hieman normiyksiötä suurempaan perheasuntoon. Kyseessä on mitä ilmeisimmin kahdelle hengelle tarkoitettu huoneisto. Perustan oletukseni siihen tosiasiaan että vuoteita asunnosta löytyy kaksi.

Asuntoa voikin varmaan huoletta kuvailla kaksioksi, sillä sieltä löytyy makuuhuone, keittiö/olohuone, "kylpyhuone" sekä parveke. Tänään esittelyvuorossa ovat makuuhuone ja parveke. Sitten asiaan:

Kuten huomaatte, niin klaustrofobia ei ole ainakaan iskemässä ihan lähiaikoina.  Asunto on japanilaisin strandardein melkoisen iso. Varsinkin yhdelle hengelle. Mahtaisikohan respan täti katsoa pahalla mikäli aloittaisin pienen sivubisneksen ottamalla kämppään alivuokralaisen.

Taka-alalla näkyy liukuovin varustettu julmetun kokoinen "oshi´ire"-kaappi. Kalusteet ovat viimeisintä huutoa 70- ja 80-lukujen taitteesta.

Ylläoleva kuva antanee jotain osviittaa huoneen perällä sijaitsevan kaapin mittakaavasta. Kuvassa siis ovat matkalaukkuni, joissa toin n. 30 kg tavaraa Japaniin. Laukuista huolimatta kaappiin voisi vielä kevyesti majoittaa keskikokoisen meksikolaisperheen sekä Jari Sillanpään.

Makuuhuoneesta löytyy myös kirjahylly ja työpöytä. Kirjoja ei juurikaan tullut mukaan, mutta saapuessani tuli hyllyyn heiteltyä erinäisiä tavaroita. Niinpä hylly on vieläkin melkoisen kaaoksen vallassa, mutta eiköhän asia korjaannu viimeistään seuraavan muuton yhteydessä.

Lopuksi vuorossa paikallinen erikoisuus, eli parvekkeelle sijoitettu pesukone. Johtuen paikallisten asumusten varsin rajoitetuista tiloista ei ole olleenkaan epätavallista että pesukonetta ei saadakaan mahtumaan sisälle. Kerrostaloissa sopiva paikka löytyykin usein parvekkeelta, ja koska paikallinen ilmastokaan ei tällaiselle toiminnalle aseta rajoitteita, niin miksipäs ei. Sain itsekin tietää kyseisen pesukoneen olemassaolosta vasta kämppään ensikertaa saapuessani, joten se oli varsin positiivinen yllätys. Parvekkeelta löytyy myös pyykkinaru, enkä toistaiseksi ole löytänyt paidoistani guanotahroja.

Osa 2 on luvassa siis myöhemmin.

Asuintalo

Vääjäämätön asuintilojen julkinen esittely blogissa lähestyy, mutta nostatetaan ensin tunnelmaa esittelemällä alkuun uusi asuintaloni. Kyseessä on siis yliopiston omistama vaihtareille ja ulkomaalaisille tutkijoille tarkoittettu asuinrakennus, joka sijaitsee aivan kampuksen vieressä. Samaan ryppääseen on rakennettu useampia yliopiston työntekijöille tarkoittettuja kerrostaloja. Yhdessä rakennukset muodostavat viihtyisän neuvostotyylisen betonielementtimiljöön, joka huokuu ajatonta charmia.

Yllä varsin mairitteleva kuva nykyisestä asuintalostani. Asuntoni sijaitsee ylimmässä kerroksessa, joten näkymät parvekkeelta ovat varsin mukavat. Hissiä rakennuksessa ei tietenkään ole. Niinpä arkiliikuntaa ei voi välttää.

Rakennuksen sisäänkäynti on puolestaan tämän näköinen. Sateisina päivinä vesi näyttää kerääntyvän katoksen päälle, josta se sitten hiljalleen valuu portaille kunnes kaikki vesi on lopulta haihtunut. Viimeksi tähän kului aikaa noin kaksi vuorokautta. Toivottavasti rakennus ei ole läpeensä laho. Aulasta löytyy televisio ja siellä voi myös lukea päivän lehdet.

Ulko-ovelta matkaa lähimpään supermarkettiin on noin parisataa metriä. Sain kuitenkin suureksi järkytyksekseni huomata että kyseinen kauppa ei myy ollenkaan olutta. Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin japanilainen HalpaHalli.

Tässä samainen pihatie ja sitä reunustavat rakennukset asuntoni edestä kuvattuna. Maisema on mitä komein. Varsinkin jos sattuu olemaan funktionalismin ystävä.

Enpä onnistunut löytämään panoramakuvaustoimintoa kamerastani, joten joudutte tyytymään neljään tuikitavalliseen kuvaan. Ylhäällä siis parvekkeeltani avautuva maisema, missä ei kieltämättä ole mitään valittamista.

Seuraavana esittelykohteena on siis itse asunto. Ajankohtaa en uskalla vielä luvata, joten joudutte elämään jännityksessä.