Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani tulin maininneeksi, niin viime kuussa siirsin tavarani uuteen osoitteeseen. Syy muuttoon oli varsin yksinkertainen: yliopiston asuntolassa saa asua maksimissaan vuoden. Yliopiston asuntoni oli japanilaisin standardein suurehko ja aivan poskettoman halpa. Asunto oli myös kampusalueen välittömässä läheisyydessä, joten poismuuttaminen oli sinänsä sääli. Toisaalta kampusalueen lähistöllä ei ollut juurikaan mitään. Näin ollen yliopiston ulkopuolisen elämän kannalta muuttaminen oli hyvä asia.
Vaihtoehtoja uudeksi asunnoksi oli oikeastaan kaksi. Pienemmän vaivan vaihtoehto olisi ollut muuttaa läheiseen opiskelija-/vaihtariasuntolaan. Tämä vaihtoehto olisi myös ollut edullinen. Ajatus opiskelija-asuntolasta ei kuitenkaan tuntunut järin houkuttelevalta, joten valitsin vaihtoehtoehdon kaksi, joka siis oli asunnon etsiminen vapailta markkinoilta. Mainittakoon vielä että labran proffa tarjoutui myös ottamaan minut kotiinsa asumaan. Olin tästä tietenkin otettu, mutta tuumasin etten kuitenkaan ehkä jaksaisi yhteiseloa kolmistaan proffan ja hänen vaimonsa kanssa Naran perämetsissä.
Asunnon etsiminen vapailta markkinoilta oli toisaalta mielenkiintoista, mutta se oli myös tarjolla olleista vaihtoehdoista kallein ja eniten järjestelyjä vaativa. Japanista löytyy useita vuokra-asunnon metsästykseen omistettuja nettisivuja. Sivut ovat siitä käteviä että niissä saa yleensä määritellä toiveensa melko tarkasti alkaen etäisyydestä lähimpään juna-asemaan.
Muutaman illan nettisurffaillun jälkeen olin löytänyt itselleni mieleiset asuntokandidaatit ja marssin asunnonvälitysfirmaan. En halunnut lähteä maksamaan ns.
key moneyta (礼金 reikin) enkä ns. depositia (敷金 shikikin), joten tämä rajoitti hieman vaihtoehtojani. Keymoney, eli reikin (kiitosraha) on Japanissa yleisesti käytössä oleva voiteluraha jota maksetaan vuokranantajalle. Summa saattaa vastata suuruudeltaan usean kuukauden vuokraa, ja mikä parasta pääsee kiitollisuuttaan vuokranantajalle osoittamaan kahden vuoden välein. Onneksi viime vuosina asunnot jossa tällaista kiskontaa ei harrasteta ovat yleistyneet.
Saavuttuani asunnonvälitysfirmaan esitteli päivystämässä ollut semi-lipevähkö setä ystävällisesti tarjolla olevia asumuksia. Kun olin löytänyt itselleni mieleisen kämpän kysäisi kaveri että haluaisinko lähteä katsomaan miltä luukku näyttää. Myönteisen vastauksen annettuani kaveri nappasi siltä istumalta takkinsa ja huikkasi taksin suoraan firman ulko-ovelta. Kiitettavän pikaista toimintaa.
Asunto oli siisti ja halpa, mutta asuinalue puolestaan oli hieman epämääräisehkö. Sijainti oli kuitenkin työn ja harrastusten kannalta suotuinen joten päätin ottaa asunnon. Seuraava askel prosessissa oli paperisodan aloittaminen. Tämä kuitenkin osoittautui helpommaksi kuin olin pelännyt. Koska asunnossa jota olin vuokraamassa ei ollut key money ja deposit -maksuja oli siinä vastavuoroisesti asetettu pakolliseksi käyttää ns. vuokrantakausfirmaa. Vuokrantakausfirman ideana on että he ottavat pantiksi yhden kuukauden vuokran, jonka he sitten käyttävät vuokranmaksuun vuokranantajalle mikäli en sattuisi itse suoriutumaan maksuistani. Jutun juju on että pantti ei ole palautettava, eli vaikka maksaisinkin vuokrani ajoissa joudun siltikin maksamaan ylimääräisen kuukauden vuokran takausfirmalle.
Yleensä Japanissa vuokrantakaus hoituu siten, että vuokrasopimusta tehdessä vuokralaisen sukulaiset tms. sitoutuvat toimimaan vuokrantakaajina. Tällaiselle ulkomaan ihmeelle homma yleensä hoituu työpaikan tms. kautta. Omassa tapauksessani labran professori tarjoutui toimimaan vuokrantakaajana, mutta koska takausfirman käyttö ei ollut vapaaehtoista olin pakotettu maksamaan kuukauden vuokran verran ylimääräistä. Tämän lisäksi vuokranvälitysfirma otti itselleen yhden kuukauden vuokraa vastaavan välityspalkkion. Kun tähän päälle lisättiin vielä pakollisen kahden vuoden palovakuutuksen hinta, niin kertyi ensimmäisen kuukauden asumiskuluista hiuksianostattava summa.
Kokonaisuudessa asunnon etsimiseen ja muodollisuuksiin kului noin kaksi viikkoa, josta reilu viikko kului siihen kun vuokrantakausfirma tarkasti taustojani selvittääkseen voiko minulle vuokrata asunnon. Lisäksi ns. yhteyshenkilönä toimivan proffan taustat tutkittiin kiitettävän tarkasti, mikä oli sinänsä hauskaa sillä hän ei ainakaan nimellisesti ole kuin henkilö johon voidaan olla yhteydessä hätätapauksessa. Kokonaisuudessaan muuttoprosessi oli suhteellisen kivuton ja uuteen kämppään olen ollut tyytyväinen.
