Coffee Jelly

Tölkkikahvi saattaa ajatuksena kuulostaa todella oudolta, mutta täällä sitä myydään lähes joka puodissa ja myyntiautomaatissa. Tarjolla on useita eri makuja. Lisäksi juomia kaupitellaan sekä viilennettyinä, että lämmitettyinä. Tänään bongasin marketin hyllyköstä tavallista oudomman variantin, joka näytti niin mystiseltä että eihän sitä voinut olla kokeilematta. Esittelyssä siis Coffee Jelly, eli kahvihyytelö.

Kahvihyytelö, ou jeah!

Nimestä huolimatta tölkin sisältö osoittautui enemmän tai vähemmän nestemäiseksi. Lievää hyytelömäisyyttä oli kyllä havaittavissa, mutta olisi tätä esimerkiksi pillin kera voinut huoletta juoda. Maku oli suhteellisen tyypillinen café au lait. Ei yhtään hassumpaa. Saatan kenties ostaa toistekin.

How do you like dem apples?

Suurena omenoiden ystävänä olen tottunut syömään niitä lähes päivittäin. Valitettavasti Japani ei ole kuuluisa halvoista hedelmistään. Tänne saavuttuani  kasvoi omenoiden himo kuitenkin nopeasti niin suureksi että sisäinen saiturini hävisi henkisen kädenväännön, ja hintavat herkut sujahtivat kauppakassiin.

Kotiin päästyäni huomasin harmikseni etten omistanutkaan kuorimaveistä. Mikäli ei tykkää syödä omenoitaan kuorien kera, muodostaa veitsen puute akuutin ongelman. En tiedä miten lukijakunta keskimäärin omenansa kuorii, mutta henkilökohtaisesti olen tottunut käyttämään ns. perunankuorimisveistä, mistä siis löytyy kaksi terää. Kun on kyseistä veitsityyppiä tottunut käyttämään, ei omenoita kuoriessa ole enää paluuta tavallisten veitsien pariin. Niinpä lähdinkin läheiseen ostoskeskukseen etsimään kaikenkattavaa kuorimisratkaisua - siis veistä.

Koluttuani marketin hyllyjä tuloksetta kymmenisen minuuttia alistuin kysymään neuvoa myyjättäreltä. Suureksi pettymyksekseni hän ei kuitenkaan millään tahtonut ymmärtää kuvailuani taianomaisesta kaksiteräisestä veitsestä, joita hänelle niin kaukaisen maan tuntemattomat asukit päivittäin käyttävät. Pienen etsimisen jälkeen hyllyjen kätköistä löytyi kuitenkin yllättävä kompromissiratkaisu. Keraamisella terällä varustettu veitsi, joka muistutti ulkomuodoltaan partahöylää.

The mighty apple shaver!

Paremman puutteessa ostin sheiverin samalla kiittäen onneani ettei omenoiden kuoria tarvinnut sentään poistaa vahaamalla. Brasilialaiset omenat saattavat tosin olla oma lukunsa.

Testiajoissa kävi ilmi että höylä suoriutuu tehtävästään mukiinmenevästi, mutta ei se siltikään kunnon kuorimaveitselle pärjää. Kertoessani oheista kaskua labran proffalle hän vain tokaisi että tässä maassa omenat kuoritaan normiveitsellä. Sivulauseessa hän kehoitti lisäksi vaihtamaan omenat banaaneihin.

Kuplamuovi paukkuvainen

Talvi saapui sushimaahan,
Kylmän kera kylään kävi.
Karkeloista kohmeloiset,
Ketaroista kangistuneet.

Nukkuminen mahdotonta,
Kylppärissä karun kylmä.
Sähkölasku karmaiseva,
Mikä neuvoksi nytten?

Kävi toimeen tutkijainen,
Mies pohjan peruilta.
Kylmän ilman vastustaja,
Konvektion kahlitsija.

Kylillä kävi muovit osti,
Päälle teipit tarpeelliset.
Kylmät kohdat kartoitteli,
Lasit hyiset mittaloitsi.

Kuplamuovi paukkuvainen,
Maisemat taakseen piilotti.
Perusteippi tarttuvainen,
Raot tiukasti tilkitsi.

Lämpötila nousevainen,
Asteen parin auttavainen.
Tuulen taakseen teljitseepi,
Silmää myöskin hiveleepi.

Lämmittimen teho nousi,
Carnot'n kiertoa noudattelee.
Eipä pure pakkasukko,
Pihalle jäi pirulainen.

Ainut harmi hyvin pieni,
Ulos jos pitääpi mennä.
Oven herkän aukaistessa,
Varovainen saapi olla.

Kerran teipit irti lähti,
Perkeleitten säestämät.
Uudellehen liimaloitsin,
Lujaa luonnolle käypi.

Hyvää Joulua?

Joulu tuli ja meni. Se oli aika erilainen kuin Suomessa joten eroja oli mielenkiintoista tarkkailla. Paikallisille uusivuosi on huomattavasti joulua suurempi juhla. Niinpä joulua käytetäänkin täällä lähinnä erilaisten tuotteiden markkinointiin.

Ehkäpä mielenkiintoisimpia esimerkkejä tästä on entinen Kentucky Fried Chicken, joka nykyisin tunnetaan ytimekkäämmin KFC:nä. Kyseisen pikaruokaketjun antimet on nimittäin onnistuttu markkinoimaan paikallisille jouluruokana, ja kauppa käy. Muistaisin joskus kuulleeni että ketjun vuotuisesta Japanin myynnistä huomattavan suuri osa ajoittuu Joulun tienoille.

Jouluruuhka KFC:ssä

Menestystarinan juuret ajoittuvat 70-luvulle, jolloin joulukalkkunaa himoinneet amerikkalaiset etsiytyivät paremman puutteessa KFC:n kanapatojen ääreen. Myymälän johtaja pani ilmiön merkille ja suostutteli ketjun pomot laukaisemaan "kurisumasu ni wa kentakkii" -kampanjan (Jouluksi Kentuckyä). Kampanja osoittautui suurmenestykseksi, ja KFC:n pikaruuat ovat tätänykyä integroituneet kiinteäksi osaksi paikallisten joulun viettoa.

Esimerkki KFC:n jouluajan markkinoinnista Japanissa.

Pääsinpä kokemaan kampanjan vaikutukset henkilökohtaisestikin, sillä laboratorion pikkujouluihin tilattiin hieman kanaa KFC:stä. Mikäpäs sen jouluisempaa kuin rasvainen pikaruoka.

Päivän mietelause

Bongattu vaateosaston hintalapusta:

Totuus joka pitää erityisen hyvin kutinsa yläasteen välitunneilla.

Kylmä

Tässäpä valituksen aihe jonka avulla saa varmasti Suomesta sympatiat puolelleen kun siellä taistellaan lunta ja pakkasta vastaan, mutta sanottakoon siltikin että täällä on KYLMÄ. Päivälämpötilat ovat viimeaikoina liikkuneet viiden ja kymmenen asteen välillä, kun taas yöllä lähennellään pakkaslukemia. Myönnettäköön etteivät edellä mainitut lämpötilat kuulosta kovinkaan pahoilta, mutta on syytä ymmärtää että kyseessä on hyvin erityyppinen kylmyys suomalaiseen varianttiin verrattuna. Suomalainen kylmyys on ilmastollista, kun taas paikallista kylmyyttä voisi kutsua rakenteelliseksi.

Rakenteellinen kylmyys on sitä kun herää aamulla ennen herätyskellon pärähtämistä siihen että on vaan niin kylmä. Tällä viikolla asuntoni lämpötila on laskenut kymmenen asteen tienoille, ja pahempaa on ilmeisesti tiedossa. Kylmyys on sitä luokkaa että joka päivä tuntuu siltä kuin oltaisiin metsäleirillä. Ainoana erona on että lähin metsikkö siintää horisontin vuortenrinteillä.

Tänään päätin tehdä asialle jotain, ja läksin läheiseen ostoskeskukseen tarkoituksenani ostaa infrapunalämmitin. Sellainen tarttuikin mukaan reilun neljänkympin hintaan. Kotiin päästyäni tulin istuneeksi laitteen edessä puolituntia tekemättä mitään. Hieman kuin nuotion ääressä istuisi. Voisikohan tuon kanssa paistaa makkaroita...

Infrapunalämmitin on hieno laite.

 Lisäksi tuli myös ostettua eräänlaisia lämpöä generoivia laastareita (?), joita voi liimailla vaatteisiin kiinni. Tarjolla oli useampaa eri sorttia joiden käyttöaika vaihteli 12-24 tunnin välillä. Lämmitysteho perustuu ilmeisesti rautajauheen ja aktiivihiilen välillä tapahtuvaan kemialliseen reaktioon. Yritin tuloksetta etsiä netistä tarkempaa tietoa. Tuntuvat kuitenkin toimivan ihan mukavasti.

Mystinen rautajauhe-aktiivihiililämmitin.

Myynnissä näytti olevan myös sähkölämmityksellä varustettuja mattoja, joten mikäli ilmat kylmenevät niin tiedän mitä ostan seuraavaksi.

Fine dining

Kaupunki jossa asustelen on nimeltään Uji. Se on tunnettu lähinnä vihreästä teestään ja historiallisista nähtävyyksistään. Kyseinen kaupunki on myös yksi Genji Monogatarin tapahtumapaikoista, jota kai voitaisiin luonnehtia eräänlaiseksi Japanin Kalevalaksi. On toki hienoa että kaupungilla on näinkin rikas historia, mutta samalla paikka tuntuu jääneen polkemaan paikalleen ja on nykyään enemmänkin Kioton unelias lähiö. Haittapuolena tässä on tietenkin se ettei asuntoni ympäristöstä löydy juurikaan esimerkiksi ravintoloita. Olen yrittänyt kysellä paikallisilta hieman ravintolavinkkejä, mutta tähän asti kuulemistani huonoista neuvoista paras on ollut: "Ei kannata kävellä ulkona öisin, sillä lähistöllä sijaitsee mielisairaala". Voi tosin olla että mielisairaala on vain leikkimielinen kiertoilmaus työpaikkanani toimivalle yliopiston tutkimuskampukselle. Mene ja tiedä.

Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton. Sillä lähistöltä löytyy muutama kohtuullisen hyvä leipomo/konditoria. Vaikka leipomot eivät empiiristen kokeideni perusteella toisistaan juuri eroakaan, niin yksi niistä pesee kuitenkin muut paikat suosiossa mennen tullen. Liikkeen nimi on Tamakitei, jonka joku nimeltä mainitsematon taho on kuulemani mukaan valinnut aikoinaan Japanin parhaaksi leipomoksi.

Paikan suosion huomaa konkreettisesti viikonloppuisin, jos sattuu kävelemään kaupan ohi. Liike itsessään on todella pieni ja yleensä jonoa onkin kertynyt ulos asti.

Paikallisia jonottamassa tuoreita leivoksia.

No onhan noita jonoja tietysti muissakin liikkeissä, mutta aika harvalla kymmenen neliön liikkellä on omaa parkkipaikkaa. Autovirta viereisellä tiellä on liikkeen suosion vuoksi viikonloppuisin niin käsittämätön, että parkkipaikan edestä löytyy järjestään setä ohjaamassa liikennettä.

Setä tekemässä työtä jolla on tarkoitus.

Tottahan kun moinen paikka sijaitsee vain kivenheiton päästä asunnoltani, niin eihän sitä ole voinut olla testaamatta. Paikalliset luokittelevat liikkeen "pan yasan" -termillä, joka kirjaimellisen käännöksen mukaan olisi leipäkauppa. Leipää tuolla ei muutamia hassuja sämpylöitä lukuunottamatta kuitenkaan myydä, joten itse luokittelisin paikan ennemminkin leipomoksi tai konditoriaksi. Maistamani perusleivokset ovat olleet kieltämättä ihan laadukkaita ja hyviä. Perusleivoksien lisäksi tarjolla on myös hieman mielikuvituksellisempia tuotoksia, kuten esimerkiksi viimeksi ostamani mustikkajuustoleivos, jonka sisältä paljastui vielä pähkinöitä mmm...hmm...

Kokonaisuutena paikka vaikuttaa laadukkaalta, kunhan vaan pysyy "normaaleissa leivoksissa" eikä erehdy ostamaan jotain epämääräistä Japanilaista nakkipiiloa.

Tutkijana Japanissa blogi antaa paikalle neljä tähteä (****). Nakkipiilot saavat kolme "mit vit" -merkintää (WtfWtfWtf).