Vespa amino acid mixture

Tämä ytimekkäästi VAAM-nimellä markkinoitu urheilujuoma on esimerkki siitä millaisia innovaatioita saattaa syntyä kun lähdetään tutkimaan päällisin puolin merkityksettömiltä vaikuttavia ilmiöitä. Japanin jättiherhiläisiä tutkinut tohtori sattui aikoinaan huomaamaan että pistiäiset lensivät huomattavan pitkiä päivämatkoja. Ravinnoksi herhiläiset nauttivat ruokkimiensa toukkien erittämää nestettä. Tarkemmat testit osoittivat että kyseinen neste sisältää 17:sta eri aminohappoa. Tutkimuksissa kävi myös ilmi että neste auttoi muuntamaan herhiläisten rasvavarantoja energiaksi.

Tutkimusten pohjalta paikallinen juomavalmistaja kehitteli VAAM-nimisen urheilujuoman, joka markkinointipuheiden perusteella hyödyntää ruumiin rasvavarantoja muuntaen niitä energiaksi. Juomavalmistajan palkkalistoilla olevat tutkijat ovat julkaisseet asian tiimoilta myös useita tieteellisiä artikkeita.  Sydneyn olympialaisissa maratonilla kultaa voittanut japanilainen naisjuoksija Naoko Takahashi mainitsi voittonsa johtuneen em. urheilujuoman nauttimisesta. Lisää juttua ihmejuomasta löytyy täältä.

Testailin juomaa empiirisesti kuntosalikäynnin yhteydessä, mutten voi väittää huomanneeni mitään erityisiä vaikutuksia. Mainittakoon ohimennen juoman olleen maultaan melko laimea ja täten helposti juotava. Tarinan opetuksena olkoon että tuotteeksi asti päätyviä keksintöjä saattaa yliopistoissa syntyä vaikkei alkuperäinen tutkimus tällaisiin päämääriin olisi tähdännytkään.

Treeneihin testausmielessä ostamani VAAM-puteli. Japanin ulkopuolella kyseistä tököttiä ei kauppojen hyllyiltä taida löytyäkään.

Pesistä japanilaisittain

Baseball - tuo amerikkalaisten höpönassujen hellyttävän hölmö ajanviete - sattuu olemaan melkoisen suosittu laji myös paikallisten keskuudessa. Pari viikkoa takaperin kävin katsastamassa Osakalaisen Orix Buffaloes -nimisen joukkueen ottelun maan pääsarjatasolla. Ammattilaispelejä en ollut ennestään nähnyt, mutta olen vuosia sitten erehtynyt paikan päälle katsomaan erästä yliopistojoukkueiden välistä matsia eivätkä painajaiset ole vieläkään täysin lakanneet. Ajattelin kuitenkin antaa lajille vielä yhden mahdollisuuden.

Kyocera dome.

Pelipaikan virkaa toimitti joukkueen kotistadion Osakan keskustan lähistöllä. Kavereiksi matsiin oli valikoitunut yksi jenkki ja yksi kanukki, jotka saivatkin selittää lajin sääntökiemuroita pelin aikana. Peli ei tosin ollut ehtinyt alkaakaan kun istumapaikkojen läheisyyteen saapui oluttynnyriä selässään kantanut neitokainen. Tämän seurauksena seurueemme kukkarot kevenivät 700:lla jenillä per naama. Miksei suomalaisissa urheilutapahtumissa pelaa palvelu näin hyvin?

Onnistuimme saamaan suhteellisen hyvät paikat

Itse ottelu kesti noin kolmisen tuntia ja päättyi lopulta kotijoukkueen voittoon 3-2 lukemin. Kaikki kotijoukkueen juoksut syntyivät yhdestä ajolähdöstä, joten äksöniä ei matsin aikana hirveästi ollut. Aika kuitenkin kului katsomossa leppoisasti tunnelmasta ja virvokkeista nauttien. Päätyipä edustamani ulkomaanpelleosasto jopa vielä stadionin valotaululle, joka oli omiaan nostattamaan tunnelmaa entisestään. Baseballin perimmäinen tarkoitus näyttäisikin olevan tarjota tekosyy muutaman oluen nauttimiseen.

Päivän Engrish

Ohessa pari hupaisaa kylttiä, jotka bongasin eilen Osakassa.

Seuraavan kerran kun tarvitsen vaatekaapin täydennystä suuntaan suoraa päätä vaatekauppa Herra kylpevään apinaan.

Laitattaisitko kyntesi täällä? o_O

Sunnuntai-illan kuumotukset

Sunnuntai-illalla yhdentoista maissa olin palaamassa kotiin illan riennoista. Asuintalolleni johtava tie on melkoisen heikosti valaistu, eikä tiellä juurikaan liiku ihmisiä. Matkaa asunnolle oli noin parisen sataa metriä, kun takaani alkoi kuulua rytmitettyä helinää. Katsoessani taakseni näin kahden tumman hahmon hölkkäävän itseäni kohti. Japani on epäilemättä yksi maailman turvallisimmista valtioista, mutta tässä vaiheessa rupesi hieman mietityttämään että mitähän porukkaa sieltä oikein on tulossa.

Jatkoin kävelyä asuintaloani kohti normaalisti tahtia kiristämättä. Askeleiden kaiku selkäni takana voimistui. Noin viisikymmentä metriä ennen kotitalon rappusia muuttuivat juoksuaskeleet kävelyksi.

"Iltaa!"; kuului takaani. Käännyin ääntä kohden nähdäkseni kaksi poliisia.

Minä: "... Iltaa..."

Poliisi #1: "Oletteko mahdollisesti nähnyt humalaista miestä näillä nurkin?"

Minä: "Tuota... enpä ole sattunut näkemään..."

Poliisi #1: "Kiitos avustanne."

Tämän jälkeen poliisit kääntyivät kannoillaan ja hölkkäsivät pois. Hyvä etten ollut humalassa, muuten sedät olisivat varmaan korjanneet meikäläisen talteen.

Kylmää kyytiä

Japani on erinomainen matkailukohde jos sattuu olemaan teen ystävä. Teetä on tarjolla kaikissa eri olomuodoissaan joka paikassa - aina. Jos taas satut olemaan kahvin ystävä niin tänne ei ainakaan sen tähden kannata matkustaa. Tällaiselle tapakahvittelijalle ei ole aina helppoa seurata sivusta mitä kaikkea täällä yritetään tyrkyttää kahvina. Kuluikin hetki ennen kuin onnistuin löytämään makuhermojani miellyttävän kahvituotteen. Se löytyi niinkin yllättävästä paikasta kuin juoma-automaatista. Paikalliset juoma-automaatit nimittäin myyvät lämmintä kahvia tölkeissä. Hintakaan ei ole este, sillä vaatimattomalla euron hinnalla pääsee nauttimaan sumpista.

Tavallinen juoma-automaatti, jossa alarivin punaisilla lapuilla varustetut juomat ovat lämpimiä kun taas ylärivien sinilappuiset juomat ovat kylmiä.

Kuten paikalliseen juomaskeneen kuuluu, niin valinnanvaraa kahveissa on tuhottoman paljon. Valitettavasti kuten muidenkin juomien kohdalla, suurin osa tarjonnasta on vähemmän laadukasta. Kokeiltuani useita kahvilaatuja löysin kuin löysinkin suosikkini.

Eilen alkoi taas kahvihammasta kolottamaan ja päätin piipahtaa läheisellä automaatilla. Perille päästyäni odotti minua automaatilla yllätys. Automaattia hallinnoiva firma oli ilmeisesti päättänyt ettei näin kesän lähestyessä kukaan välitä enää lämpimistä juomista. Niinpä automaatin kaikki juomat olivat kylmiä. MUKAAN LUKIEN KAHVIT!

Jääkahvissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta valitettavasti jääkahvi tässä maassa tarkoittaa vain normaalia kahvia jonka annetaan jäähtyä (pahimmassa tapauksessa kahvin joukkoon vielä viskataan kourallinen jäätä). Taitaa olla edessä kahviton kesä, jollen sitten lankea seireenien kutsuun ja ala ryystämään Starbucksin neljän euron kahveja.

Juoma-automaatti, joka myy sitä ainoaa hyvää kahvia. Kuten huomaatte tästä maatista saa vain kylmiä puteleita.

Kiitos ja anteeksi

Jokainen Japanissa aikaa viettänyt tietää että kunnollisen leivän löytäminen täältä on lähes mahdotonta. Niinpä kuullessani Kiotossa sijaitsevasta suomalaisleipomosta tunsin siellä vierailemisen eräänlaiseksi kansalaisvelvollisuudeksi.

Leipomon nimi on ytimekkäästi "Kiitos" ja paikkaa pyörittää keski-ikäinen japanilaissetä, joka tarinoi viettäneensä 90-luvulla pari vuotta Lahdessa. Palattuaan Japaniin kaveri pisti leipomon pystyyn ja 16 vuotta myöhemmin on edelleen samalla tiellä.

Suomalainen leipomo.

Paikkaa ei ollut ihan helppo löytää, mutta onneksi kännykän gps-paikannus auttoi perille. Myymälä oli sisätiloiltaan sen verran ahdas ettei sinne juuri muutamaa asiakasta enempää kerralla mahtunut. Tämähän ei toki haitannut ollessani puljun ainoa asiakas. Tarjolla oli karjalanpiirakoita, erilaisia leipiä ja leivoksia yms. Olisin mielelläni ostanut ruisleipää, mutta tarjonta ei miellyttänyt silmää. Niinpä päädyin ostamaan perunalimppua ja leivoksen joka muistutti hieman korvapuustia.

Ostokset

Mystinen korvapuustin ja rusinapullan sekoitus meni alas kahvin kera ihan ok, mutta enpä sen vuoksi lähtisi uudestaan kaupungin toiselle laidalle. Perunalimppu oli myös melkoinen pettymys. On vaikea sanoa missä on menty vikaan, mutta lopputulos ei ollut järin häävi. Säädyllisen leivän metsästys jatkuu. Toistaiseksi japanilaiset voivat pitää leipänsä. Itse pysyttelen misokeitossa.

Terveystarkastus 2

Tänään tuli taas käytyä yliopiston vuosittaisessa terveystarkastuksessa. Johan viime käynnistä olikin vierähtänyt reilut neljä kuukautta. Homma hoitui saamaan tyyliin kuin viimeksikin, sillä erotuksella etten joutunut erikseen matkustamaan pääkampukselle. Yliopiston lääkintätiimi keuhkoröntgenautoineen oli nimittäin saapunut turvaamaan terveyttämme viereiseen rakennukseen. Vikaa ei miehestä löydetty ja onnistuin jopa puhumaan itseni ulos röngenkuvailusta, joten aikaakaan ei tähän leikkimiseen tarvinnut juurikaan uhrata.

Kyselin myös hieman lääkärisedältä että miksi niitä keuhkoröntgenkuvia niin hanakasti otetaan. Vastauksena sain kuulla tarinoita vanhoista tuberkuloositapauksista, sekä jostain toisesta taudista jonka japaninkielinen nimi meni kuitenkin hieman ohi. Olisikohan ollut keuhkoahtauma tms. Setä jutteli  myös jotain keuhkosyövän etsimisestä, mutta enpä tosin tiedä paljonko röntgenkuvat tähän auttavat.

Aamupäivän piristys oli respan tätien reaktio, kun kirjoitin nimeni japanilaisia äänteitä kuvaavilla tavumerkeillä, eli katakanalla. Se oli heille jotain aivan käsittämättömän hienoa. Kyseisen merkistön opetteluun kuluu kuitenkin vajaa viikko, joten reaktio oli ehdottoman perusteltu.