Kiitos ja anteeksi

Jokainen Japanissa aikaa viettänyt tietää että kunnollisen leivän löytäminen täältä on lähes mahdotonta. Niinpä kuullessani Kiotossa sijaitsevasta suomalaisleipomosta tunsin siellä vierailemisen eräänlaiseksi kansalaisvelvollisuudeksi.

Leipomon nimi on ytimekkäästi "Kiitos" ja paikkaa pyörittää keski-ikäinen japanilaissetä, joka tarinoi viettäneensä 90-luvulla pari vuotta Lahdessa. Palattuaan Japaniin kaveri pisti leipomon pystyyn ja 16 vuotta myöhemmin on edelleen samalla tiellä.

Suomalainen leipomo.

Paikkaa ei ollut ihan helppo löytää, mutta onneksi kännykän gps-paikannus auttoi perille. Myymälä oli sisätiloiltaan sen verran ahdas ettei sinne juuri muutamaa asiakasta enempää kerralla mahtunut. Tämähän ei toki haitannut ollessani puljun ainoa asiakas. Tarjolla oli karjalanpiirakoita, erilaisia leipiä ja leivoksia yms. Olisin mielelläni ostanut ruisleipää, mutta tarjonta ei miellyttänyt silmää. Niinpä päädyin ostamaan perunalimppua ja leivoksen joka muistutti hieman korvapuustia.

Ostokset

Mystinen korvapuustin ja rusinapullan sekoitus meni alas kahvin kera ihan ok, mutta enpä sen vuoksi lähtisi uudestaan kaupungin toiselle laidalle. Perunalimppu oli myös melkoinen pettymys. On vaikea sanoa missä on menty vikaan, mutta lopputulos ei ollut järin häävi. Säädyllisen leivän metsästys jatkuu. Toistaiseksi japanilaiset voivat pitää leipänsä. Itse pysyttelen misokeitossa.

Terveystarkastus 2

Tänään tuli taas käytyä yliopiston vuosittaisessa terveystarkastuksessa. Johan viime käynnistä olikin vierähtänyt reilut neljä kuukautta. Homma hoitui saamaan tyyliin kuin viimeksikin, sillä erotuksella etten joutunut erikseen matkustamaan pääkampukselle. Yliopiston lääkintätiimi keuhkoröntgenautoineen oli nimittäin saapunut turvaamaan terveyttämme viereiseen rakennukseen. Vikaa ei miehestä löydetty ja onnistuin jopa puhumaan itseni ulos röngenkuvailusta, joten aikaakaan ei tähän leikkimiseen tarvinnut juurikaan uhrata.

Kyselin myös hieman lääkärisedältä että miksi niitä keuhkoröntgenkuvia niin hanakasti otetaan. Vastauksena sain kuulla tarinoita vanhoista tuberkuloositapauksista, sekä jostain toisesta taudista jonka japaninkielinen nimi meni kuitenkin hieman ohi. Olisikohan ollut keuhkoahtauma tms. Setä jutteli  myös jotain keuhkosyövän etsimisestä, mutta enpä tosin tiedä paljonko röntgenkuvat tähän auttavat.

Aamupäivän piristys oli respan tätien reaktio, kun kirjoitin nimeni japanilaisia äänteitä kuvaavilla tavumerkeillä, eli katakanalla. Se oli heille jotain aivan käsittämättömän hienoa. Kyseisen merkistön opetteluun kuluu kuitenkin vajaa viikko, joten reaktio oli ehdottoman perusteltu.

Uusi dieetti

No niin, vatsa alkaa hiljalleen olla kunnossa. Eihän siihen mennytkään kuin pari viikkoa. Onnistuin kuitenkin välttymään ass view™ -kameralta, joten kaikki on siltä osin kunnossa. Pari viikkoa vatsavaivaisena näkyy myös puntarilla, sillä elopaino putosi noin 5 prosenttia. Näin hoikassa kunnossa en ole tainnut koko aikuisiälläni ollakaan, joten nyt ei ainakaan tarvitse huolehtia kesäkuntoon pääsystä. Sairaalassa tuli lopulta käytyä neljästi. Eivätpä nuo mihinkään kunnon diagnoosiin lopulta päätyneet, mutta sainpahan oireita lievittäviä lääkkeitä. Viereisen apteekin henkilökuntakin tuli suhteellisen tutuksi. Nyt taitaa kuitenkin olla aika etsiä uusi harrastus, sillä nää sairaalapiirit alkaa olla mun osalta jo niin loppuun kolutut ettei sillä saralla ole enää mitään yllätyksiä tarjolla.

Viikonloppuna tulikin käytyä Osakassa asti äänestämässä. Lisäksi kävin koittamassa tuntuuko piknikillä oleminen erilaiselta ja näyttävätkö kirsikkapuut komeammilta Osakan puolella. Täytyy sanoa että tässä tapauksessa ruoho on vihreää aidan molemmin puolin.

Kukkaloistoa Sakuranomiyan aseman lähistöllä.

Lisää kukkia.

Ja vieläkin samaa settiä...

Hanami - kukkien tiirailua

Kirsikankukkien kukinta eli sakura on juuri saavuttamassa suurinta loistoaan täällä. Niinpä järkkäilin viime viikonloppuna hanamin, eli kukkienkyyläilytapahtuman. Porukkaa saapuikin paikalle ihan mukavasti ja pääsimme nauttimaan hanamipiknikistä 15 hengen voimin. Ilma oli kylmä eikä kukintakaan ollut vielä päässyt parhaimmilleen, joten piknikistä sai nauttia melko rauhassa. Koko puisto oli lähes tyhjä. Hauskaa oli silti. Lyhyestä virsi kaunis: ohessa muutamia kuvia.

Kirsikankukkia

Piknikpuiston ihmisvilinää.

Kämpän edusta eilisiltana.

Up in the ass - Part II: Fist of fury

Koska vatsa oli vielä tänäänkin (viikko oireiden alkamisen jälkeen) melkoisen kipeä, niin päätin käydä morjestamassa lääkärisetää uudemman kerran. Tällä kertaa päivystämässä oli eri kirurgisetä kuin viimeksi. Kaveri katseli hieman papereitani ja kyseli kysymyksiä samalla kun minulta mitattiin kuume. 37,4-astetta, eli pientä lämpöä siis. Sitten tuli jälleen käsky makuulle. Kaveri tunnusteli vatsaa hetken, jonka jälkeen totesi että kun nyt on kulunut kuitenkin jo viikko niin hän määrää antibiootteja. Kaveriksi sain lääkkeitä vatsakipuun ja ripuliin. Hip hei.

Lääkärisetä totesi loppuun että jos vatsa ei näillä lääkkeillä ala paranemaan, niin sitten itse suolistossa saattaa olla jotain häikkää. Siinä tapauksessa meinaavat kuulemma tunkea kameran meikän hanuriin... HEHHEEEEHEHEEEEE!!!!

Enpä ole ikinä toivonut yhtä paljon että antibiootit hoitaisivat homman. Tony Halmetta siteeraten: "Exit only"... :D

Up in the ass of Timo

Viime perjantai sujui suhteellisen normaaleissa merkeissä, mutta illalla rupesi vatsassa tuntumaan hassulta. Muutamaa tuntia myöhemmin tärisin kylmissäni peiton alla ja yritin löytää asentoa missä vatsan väänteet eivät tuntuisi kestämättömiltä. Selvittyäni viikonlopusta alkoi olo maanantaina tuntua jo paremmalta. Illalla tuskaisuus saavutti kuitenkin aivan uudet sfäärit, joten tiistaiaamuna päätin mennä testaamaan lähisairaalan palveluiden tason.

Sairaalakäynti alkoi rekisteröitymisellä sairaalan tietokantaan, joka oletettavasti on huoneellinen arkistokaappeja. Sen jälkeen minut ohjattiin sisätautiosastolle odottelemaan lääkärin vastaanottoa. Sisätautiosaston odotushuone oli pullollaan vanhuksia. Sain respan tädeiltä täytettäväkseni lomakkeen, missä kyseltiin perustietoja yleisestä terveidentilastani, sekä ilmaantuneista oireista. Täyttäessäni tuskissani lomaketta, nojautui vieressä istunut keski-ikäinen tätihenkilö yllättäen minua kohti ja sanoi "Vau, osaatpas lukea japania hyvin". Tilanteesta hieman hämmentyneenä väänsin tuskaisen naamani tekohymyyn ja kiitin tätiä kommentista. Joiltain ihmisiltä ei vaan näytä löytyvän tippaakaan tilannetajua...

Reilun puolentunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin juttusille. Lääkäri jutteli hetken mukavia ja käski minut sitten makuulle. Tunnusteltuaan vatsaani hetken hän arveli että kyseessä olisi vatsaflunssan aiheuttama suolistotulehdus tms, josta pahin olisi varmaan jo ohi. Lisäksi hän määräsi jotain lääkkeitä ja passitti vielä kirurgin tms. puheille.

Kirurgille ei jonoa juuri ollutkaan, joten pääsin vastaanotolle lähes suoraan. Kirurgi jututti hetken mukavia, ja käski minut taasen makuulle. Seuraavaksi tuli käsky kääntyä kyljelle, laskea housut ja nostaa polvet koukkuun. Hengitys ulos ja...UP IN THE ASS OF TIMO! En tiedä mikä kaukoputki sinne meni, mutta en ottaisi heti uusiksi.

Kirurgi määräsi lisää lääkkeitä, jotka sain noutaa heti sairaalan viereisestä apteekista. Aikaa kului kokonaisuudessaan vain puolisentoista tuntia, ja hintaa lystille tuli lääkekuluineen noin 35 euroa. Omat odotukseni japanilaisten sairaaloiden suhteen eivät olleet järin korkealla, mutta tässä tapauksessa palvelun laatu ja nopeus tuntuivat kyllä voittavan suomalaisen arvauskeskusmeiningin selvästi. Toivottavasti ei siltikään tarvitsisi alkaa paikallisissa sairaaloissa useammin ravaamaan, sillä eihän se missään tapauksessa mitään huvia ole.

Jälkijäristyksiä

Itse järistys eivätkä sen paremmin jälkijäristyksetkään ole Kiotossa tuntuneet, mutta niiden sivuvaikutuksia on ollut huomattavissa. Henkilökohtaisesti suurimpia seuraamuksia on ollut ensiviikkoisen konferenssin peruuntuminen. Konferenssi oli tarkoitus järjestää Yokohamassa, eli siis Japanin Espoossa, mutta perjantaina ilmoitettiin ettei tapahtumaa tultaisi järjestämään. Varsin riemukkaan ilmoituksesta teki se tosiasia, että olin juuri torstaina saanut hiottua japaninkielisen esitelmäni valmiiksi. Eipä siis mennyt hukkaan sekään viikko töissä. 

Nettisivuilla oli kuitenkin muistettu mainita että konferenssiesitykset "lasketaan" pidetyiksi tapahtuman peruuntumisesta huolimatta. Turha siis odotella ilmoittautumismaksujakaan takaisin tilille. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...